Paholaisen asianajaja (1997)
(The Devil's Advocate)

Kellopeliappelsiini (1971)
(A Clockwork Orange)

Unensieppaaja (2003)
(Dreamcatcher)
"Kuten yleensäkin Kingin kirjoista tehdyt filmatisoinnit ovat tasoltaan heikkoja. Tästä poikkeuksen Piina, josta Kathy Bates saikin Oscarin. Luin Unensieppaajan ennen sen näkemistä ja pidin siitä. Kieltämättä avaruusolentojen ilmaantuminen yllätti ja hämäsi aluksi, mutta kyllä niihin tottui. Juoni muistuttaa aika paljon Sen juonta: on kasa lapsuuden aikaisia ystäviä, jotka tapaavat jälleen monien vuosien päästä. Luulen, että pidin elokuvasta ihan vain sen takia, että pidin kirjastakin. Eipä se tarina kovin hääppöinen ole, mutta jotenkin ihanan hellyyttävä. Duddits on ihanan suloinen hlö, herra Harmaa on hirveä ja erään ystävyksen (en muista nimeä) muisti kuvataa sekaisena kirjastona, jossa kaikki muistot ovat kuitenkin sellaisessa järjestyksessä, että hän ne sieltä löytää. Viihdyttävä elokuvahan tämä, kyllä se Kingin teosten filmatisoinneissa nousee kärkikastiin, vaikka onkin hieman sekava tarinaltaan. Kaipa sitä voi suositellakin, jos ei muille niin ainakin Kingin faneille."

Kill Bill: Vol. 1 (2003)
"Noh tuota... Verta, irtonaisia raajoja ja väkivaltaa. Sounds like...Evil Dead. Luulisipa minun siis tästä pitävän, mutta enpäs kuitenkaan niin hirmuisen paljon. Ilohan tätä oli teatterissa katsella. Paikoin kovastikin kaunis elokuva: pidin erityisesti taistelukohtauksesta, jossa valot oli sammutettu ja vain siluetit näkyivät sinistä taustaa vasten. Ja se luminen puutarha oli todella kaunis. Ja sitten tällaista kauneutta vasten jumalaton määrä väkivaltaa, verta ja suolenpätkiä. Se ei ole oikein, vaan vääryys kaikkea elokuvassa ollutta kaunista kohtaan. Soundtrackista kyllä pidin. Mukavan outoa musiikkia. Juuri sellaista, jota tarpeeksi kuunneltuaan kuulee päässään jonkin sanovan naps. Mysteerisyys on myös kivaa. Ainakin tiettyyn rajaan saakka. Mutta onko se nyt oikein olla kertomatta päählön nimeä edes? Ja vielä peittää se tökeröllä piipillä? Tietenkin voisin suunnata itseeni kritiikkiä ja kysyä itseltäni, pitääkö kaikki selittää? Eipä tietenkään, osahan pitää jättää katsojan keksittäväksi, arvailtavaksi ja pääteltäväksi. Mutta pitääkö minun nyt ruveta opettelemaan huulilta lukua, jotta saan selville päählön nimen? Nimet pöytään eikä mitään nössöilyjä. Hiano se on, mutta kovasti jäi ärsyttämään selvittämättömät ja vastaamattomat kysymykset. Kaipa ne selviävät toista osaa odotellessa... Ah, kuulitteko tuon? Kassakoneen iloisen kilinän."

Ring 0: Birthday (2000)
(Ringu 0: Bâsudei)
"Ja minä niin vannoin ja vakuutin, etten tähän elokuvagenreen enää koskisin. Mutta olen heikko. Eipä tämä silti kovin kauhean kammottava ollut. Mukavasti kyllä pohjusti seuraavien Ringujen tapahtumia. Hieman sekava, jostain ilmaantuu tyttö ja sitten porukkaa alkaa tippua. Tai sitten minä olen tottunut siihen, että asiat selitetään juurta jaksain. Elokuvan hlöt jäivät kuitenkin turhan etäisiksi, enkä oikeastaan kauheasti kiinnostunut siitä, jäivätkö hlöt eloon vai eivät. Myönnetään kyllä, että sen hysteerisen kiljuvan akan toivoin kuolevan. Mukava elokuva, eipä pelottanut, mutta tosiaan pohjusti ja kertoi taustaa edellisille elokuville."

Menneisyyden ote (2003)
(Mystic River)
"Odotin tältä leffalta kovasti paljon, onhan se itsensä Clint "The Good" Eastwoodin ohjaama. Valitettavasti jouduin pettymään. Leffasta tuli lähinnä mieleen Stephen Kingin erinäiset romaanit, joissa lapsuudenaikaiset kaverit kohtaavat jälleen vuosien päästä sekä toisensa että jonkin lapsuuden "hirviön" (esimerkiksi Se). Verrattuna Kingin romaaneihin Menneisyyden otteesta puuttui se jokin koukku, joka olisi innostanut kiinnostumaan hahmojen ja heidän läheistensä kohtalosta. Meikäläistä kiinnosti niinkin paljoa, että vaikka elokuvan katsomisesta onkin jo jonkin aikaa, niin pitäisi sitä nyt sentään loppuratkaisu muistaa. Kiitettäköön elokuvaa kauniista musiikista, sai sillä sentään jotain tunnelmaa aikaiseksi. Lisäpisteitä tippuu myös näyttelijöistä ja ohjaajasta. Kerrankin Kevin Bacon näyttelee hemmoa, joka ei ole "paha". Nyt hän on vain ressukka, joka joutuu tapahtumien keskelle työnsä takia. Sean Penn on mielestäni aikamoisen vakuuttava tyttärensä menettäneenä isänä, hänelle suon Oscarin hyvästä näyttelijätyöstä. Toivottavasti hän saa aikaan samanlaista jälkeä myös jossain paremmassa leffassa, joka kiinnostaisi minuakin. Eniten plussaa kuitenkin Eastwoodista. Ai miksikö? Ihan vain siksi, että hän on Eastwood. 3"

The Matrix (1999)
"Minä en juurikaan perusta tästä leffasta. En tiedä, miksi. Siinä on juuri ne kaikki elementit, joiden takia voisin siitä pitää, mutta en pidä. Komeannäköistä tämä on, nahkavaatteet on aina jees ja ajatus koneiden ylivallasta on pelottava. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta eikös tämä tehty joskus aikaisemminkin? Maailma oli ehkä rosoisempi, erikoistehosteet kökömpiä, mutta Keanussa ei yksinkertaisesti ole sitä samaa kuin Arskassa. En minä sitä perustella osaa, en vain pidä."

xXx (2002)
"ISO plussa Rammsteinista alussa. Tämä tyttelö oli vallan ihastunut ja hullaantunut leffateatterissa tajutessaan ensimmäisten säveltien soidessa, ketkä siellä oikein soittavat. Harvinaisen mehevää katsella saksalaista äijäbändiä isolta kankaalta. Tykkään. Jaa, se leffa..? En minä taida edes muistaa enää mitä siinä tapahtui. Eiköhän siinä ollu väkivaltaa, ampumista, seksiä ja autoja. Jotain tollaista sieltä muistuu hämärästi mieleen, kun sitä Rammstein-huumassa katselin."

Blondin kosto 2 (2003)
(Legally Blonde 2: Red, White & Blonde)
"En oo nähny, mutta kuulemani mukaan siinä on Smart! Ja vielä vaaleanpunainen, voi ihkuuksien ihkuus!"

The Big Lebowski (1998)
"Tipahdin jossain välissä täysin siitä, mitä elokuvan päählöiden tuli tehdä, miksi ja kenelle. Hermot menivät siinä, kun he eivät kuunnelleet toisiaan, huusivat vain omaa asiaansa ja käskivät muiden olla hiljaa. Lisäksi elokuvassa oli aimo kasa hlöitä, jotka jäivät täysin irrallisiksi. Mitä virkaa silläkin hepulla siinä sinisessä kuplavolkkarissa (ihku!) oikein oli? Siis muuten kuin loppuratkaisun kannalta. Eipä silti, kyllä tämä pariin otteeseen sai hymähtämään. Eipä tämä kuitenkaan ole meikäläisen leffa, luulen, että meni liian monimutkaiseksi minun makuuni."

Hohto (1980)
(The Shining)
"Jos osaisin ajatella tätä pelkästään elokuvana, tämä ansaitsikin paremman arvostuksen. Koska kuitenkin ajattelen tätä kirjan pohjalta tehtynä elokuvana ja elokuvan pitäisi noudattaa sen pohjana olevaa kirjaa, niin tämä ei iske. Perhehän siis lähtee talveksi pitämään huolta Kalliovuorten keskellä olevasta hotellista. Isällä kuitenkin jokin napsahtaa päässä ja verilöyly on kutsuttujen listalla. Elokuvan pitäisi perustua Stephen Kingin samannimiseen kirjaan. Mielestäni leffassa kirjasta ei ole juurikaan jäljellä muuta kuin hlöt, paikka ja aika. Jack Nicholson on loistava, mutta hänhän on aina. Etenkin näytellessään jollain lailla päästään pipejä olevia (näytteleekö hän muunlaisiakin hahmoja?) Monelle lienee tuttu Nicholsonin irvistävä naama rikotun oven välistä, hän on siinä omimmillaan. Elokuva antaa harhaluulon siitä (ainakin minulle antoi), että Jack-isä sekoaisi eristyneisyyden ja oman pinnan alla kytevän mielenvikaisuutensa takia. Kirjassa sekoamisen aiheutti itse hotellissa läsnäoleva paha, talo siis sai isän sekoamaan ja jahtaamaan perhettään. Elokuvassa tämä mielestäni kirjan tärkein pointti jätetään täysin huomiotta. Kaikenlaista kummaa talossa kyllä tapahtuu, mutta itselleni ainakin elokuvaa katsoessa tuli mieleen, että ne joko johtuvat Dannyn 'hohto'-kyvystä tai Jackin mielenvikaisuudesta. Muistaakseni kirjailija itsekään ei ollut tyytyväinen tähän Kubrickin teokseen, vaan teki toisen version, joka oli uskollisempi kirjalle. Kuten totuttua Kingin kirjojen filmatisoinnit ovat täyttä kukkua. Niille, jotka eivät ole kyseistä kirjaa lukeneet, tämä elokuva voikin olla hiano kokemus. Nekin, jotka ovat kirjan lukeneet, voivat siitä pitää, jos osaavat erotella nuo kaksi eri teosta. Selkeästikään minä en kuulu kumpaankaan ryhmään."

Ota kiinni jos saat (2002)
(Catch Me If You Can)

Gothika (2003)
"Alkuasetelma on eri jännä; vankimielisairaalassa työskentelevä kallonkutistaja huomaa yksi kaunis päivä olevansa lasin väärällä puolella. Tästähän voi kehittyä vaikka mitä jännää ja mielenkiintoista. Mahdollisuudet tuohon ovat aikasta mainiot, mutta niitä ei käytetä. Psykologinen trilleri (?) muuttuu haamuiluksi ja myöhemmin jonkinlaiseksi juokse tai kuole -säädöksi. Aiheesta olisi voinut saada niin paljon enemmän ja erilaista irti, että harmittaa elokuvantekijöiden puolesta (jos he itse eivät tajua harmistua ;), kun ovat tyytyneet tällaiseen "helppoon" ja keskinkertaiseen ratkaisuun. Miksei noita mahdollisuuksia voitu käyttää? En ymmärrä. Mikä muuten on tämä juttu, että sen on aina oltava tyttö, jolla roikkuu pitkät, märät hiukset kasvojensa edessä, ja joka haahuaa siellä täällä yöpuvussa? Pelottavia he toki ovat, mutta tuokin tullut nähtyä jo riittävän monta kertaa (oikeastaan se yksi kerta riitti). Kyllä tämän kertaalleen katseli, mutta ei ollut mitenkään kovin mieleenpainuva leffa. Myönnettäköön, että vankimielisairaalasta oli saatu luotua vaikutelma todella suuresta ja ahdistavasta paikasta, josta ei ole pääsyä ulos."

Fucking Åmål (1998)
"Muistan katsoneeni tämän ja muistan, miten leffa mielestäni loppui juuri siihen, kun sen olisi pitänyt alkaa. En tiedä, miksi tästä oli niin suuri haloo. Ehkä se oli taas kriitikkojen hapatusta, mutta minen tästä oikein perustanut. Tämän katsomisesta ei jäänyt mitään. En sitä vihaa, mutten tykkääkään. Kovasti leffa yritti olla ajatuksia herättävä, mutta eipä tässä päässä ainakaan mitään tapahtunut. Ehken ole samalla tasolla ruotsalaisten kanssa, mutta siinähän ei ole mitään pahaa tai huonoa."

Lilja 4-ever (2002)
"Lienen totaalisen paatunut ihminen, kun 16-vuotiaan itäeurooppalaisen tytön kohtalo ei jaksanut juurikaan liikuttaa. Jotain tämä elokuva olisi tarvinnut lisää, jotta se olisi minuun enemmän vaikuttanut. Nyt se vain jäi päähäni elokuvana, jossa hyvää oli Rammsteinin Mein Herz brennt."

Inferno (1980)
"Voi elämän kävyt."

Ihmisjahti (2003)
(Wrong Turn)
"Kumma elokuva. Eikä edes sillä hyvällä tavalla kumma. Tämän katsomisen jälkeen jäi mieleen päällimmäisenä kysymys: mitä varten tämä elokuva on olemassa. Ei yhtään mitään, josta voisi kehua. Ai, paitsi se yksi kohtaus, jossa erään naishlön (jonka kuoleman osaa veikata jo elokuvan alussa) pää halkaistaan varsin siististi. Se oli hiano. Mutta muuten... Voihan plääh."

Mulholland Drive (2001)
"Kahdesti olen tätä elokuvaa yrittänyt katsoa, kahdesti olen nukahtanut. Osasyynä voi tietysti olla ajankohdan myöhäisyys ja se että tätä elokuvaa katsoessa pitäisi olla skarppina ja ajatella. Kokeilen kolmannen kerran skarppina keskellä päivää, ehkä se silloin avautuu."