Manaaja (1973)
(The Exorcist)

Fight Club (1999)

Pieni suklaapuoti (2000)
(Chocolat)
"Ihanan suloinen elokuva. Ei se nyt maailmoja mullistanut, mutta muistuttipa vain, että elämä voi välistä olla ihan mukavaakin. Varsinkin suklaan (ja Deppin :Þ~ ) kera."

Unelmien sielunmessu (2000)
(Requiem for a Dream)
"Unelmien sielunmessu kertoo heroinistipojasta, tämän äidistä ja tyttöystävästä. Poika haluaa rikastua nopeasti ja keksii keinoksi huumeet. Tyttöystävä lähtee mukaan hankkeeseen. Pian molemmat ovat koukussa ja kierre on alkanut. Äiti taas on koukussa televisioon ja kuullessaan mahdollisuudesta päästä televisioon hän aloittaa tuhoisan laihdutuskuurin mahtuakseen punaiseen mekkoonsa. Aika synkkä ja järkyttävä elokuva näyttää kurjimman puolen huumeista, lääkkeistä ja niiden liikakäytön seurauksista. Eniten hirvitti äidin kohtalo. Tämä sentään oli kohtalaisen normaali (joskin addiktoitunut televisioon) nainen, jolla oli kohtalaisen normaali elämä, jos ei oteta huomioon hulttiopoikaa. Kammottava tarina, kellekään ei käy hyvin ja valitettavan totta vielä. "Life sucks and then you die.""

Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys (2002)
(Star Wars: Episode II - Attack of the Clones)
"HUOM. SW-friikin arvostelu (missä SW = Star Wars, eikä software. Senkin koodiorjat) Se on synkempi. Synkkyys on hyvästä. Mesa like this. Anakin on kasvanut ja siinä sivussa kasvattanut itselleen Asenteen. Sen sijaan Padmé on viettänyt Pimeän uhkan jälkeiset vuodet tilassa, jossa vuodet eivät vieri, eivätkä ihmiset vanhene. Rakkaushan siitä roihahtaa ja kielletty tekee siitä vielä makoisempaa. Koska edellisessä osassa eräs Yrjö-poika Ameriikan maalta tappoi lupaavan Sithin, on luotava uusi pahis. Kaikella kunnioituksella Christopher Leetä kohtaan, mutta Tyranus ei ole sitä, mitä Sithiltä odotetaan. Juosta nyt karkuun! Ihme heppu. Ja mistä näitä Fettejä sikiää? Ainiin, nehän on kloonattu. Alkuperäisen trilogian Boba ei ole ikinä ollut lempihahmoissani, eikä Jangokaan sinne yltänyt. Scumbacks... Ykköseen verrattuna tämä leffa on parempi. Jo ihan vain sen takia, että Yoda näyttää itseltään. Turhaan itkette, että Yoda meni pilalle, kun hänet tehtiin kokonaan tietokoneelle. Minusta tämä on paljon enempi Yodan näköinen ja oloinen kuin ykkösen. Mutta se papparainen ei huijaa sillä kävelykepillään enää ketään! :D Obi-Wan on vuosien myötä viisastunut ja alkaa muistuttaa ANH:in Kenobia. Hän yrittää kouluttaa uppiniskaista Anakinia parhaansa mukaan, mutta Äniillä on nyt uhmaikä ja hänhän tekee niin kuin tahtoo. Jälleen: Jos Anakinista ei tulisi Keisarin oikeaa kättä ja Galaksin paskiaismaisinta pomoa, voisin tehdä jotain todella epämiellyttävää hänelle. Vanhat trilogiat nähneelle AOTC:n katsominen saa aikaan hilpeitä hymähdyksiä. Kuka voisi olla ainakin hymyilemättä senaattori Palpatinen vakuuttaessa, kuinka tärkeä Tasavalta on hänelle..? Entäpä Benin toteamukset kurittomalle padawanilleen: "You're going to be the death of me."..? Hihihihi... :) Tämä on parempi kuin ykkönen, ei likelläkään alkuperäisten tasoa, toivottavasti huonompi kuin kolmonen. Kolmonen ei edes voi olla kovin huono sillä...! :)) Sitä odotellessa (enää vajaa vuosi!), may the Dark Side of the Force be with you."

Frankenstein (1931)
"Ehkä tämä aikoinaan, joitakin kauhistutti, nykypäivänä asian laita lienee toinen. Klassikko tarina Frankensteinin luomasta hirviöstä, joka riehuu ympäriinsä tappaen. Mukavata tässä elokuvassa sekä muissakin vanhemmissa on se, että asiat etenevät. Turhaan ei pohdiskella syntyjä ja syviä siitä, pitäisikä luomus tappaa vai ei. "Se on murha." "Muuta emme voi." Mielenkiintoista kyllä elokuvan trailerista saa sen käsityksen, että hirviö silpoisi mielin määrin porukkaa. Tosin, kun tarkemmin miettii, niin kyllähän niitä ruumiita syntyy. Väkivallalla ei mässäillä samaan tapaan kuin nykyleffoissa, joten uhrien suuri määrä jää huonommin muistiin. Kuitenkin hirviö on joissain kohtauksissa kuvattu uhriksi tai tappaminen on tapahtunut vahingossa. Saattaa aiheuttaa katsojassa pientä huvittumista. Mukavaa katseltavaa, ei tässä mielestäni mitenkään erikoisen hyviä näyttelijäsuorituksia ollu, juonikin oli melkoisen heppoinen ja nopeasti käsitelty, mutta klassikkoleffana katseltaessa vallan mainio. Olen jotenkin tässä viime kevään ja kesän aikana ihastunut vanhoihin tieteis- ja kauhuleffoihin. Suurkiitos ja -ylistys Kakkoselle, kun näyttävät näitä tässä syksyllä eräänlaisen sarjan. Alkoi tänään Frankensteinista, jatkuu ensi vkolla Frankensteinin morsiamella ja sitä rataa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että alkuteksteissä otsikon "Players" alla "Monster"in kohdalla, jossa olisi pitäny lukea näyttelijän nimi olikin vain kysymysmerkki. Hih, hupaisaa..."

Tähtien sota: Episodi I - Pimeä uhka (1999)
(Star Wars: Episode I - The Phantom Menace)
"HUOM. SW-friikin arvostelu. Eikä se silti ole kovin mairitteleva. Flanellipaita on saanut päähänsä, että hän ja vain hän tietää, mikä on parasta SW:lle ja sehän on tiätysti CGI-animaatiot! Toki hän on koko ihanan galaksin luoja, mutta ohjaajan fläppituolille saisi kyllä istua joku muu. En edes halua muistella tämän leffan kohtausta gunganien pyhässä temppelissä. Portman on varmasti hiano näyttelijä, mutta tuossa kohtauksessa hänet olisi voinut korvata puupökkelöllä. SW:n henki tarttui kyllä arvostelijaan heti alkutekstien aikana John Williamsin Star Wars Themen soidessa. Eipä kyllä tämän elokuvan soundtrackään ole sitä tasoa, mitä vanhoissa aidoissa Tähtien sodissa. Duel of the Fates on todella komia ja hiano kappale (sekä pirullinen pianolla soitettava), ja voittoparaatin aikana soiva musiikki on positiivisella tavalla erilaista verrattuna muihin SW-kappaleisiin. Ja kuuluu soundtrackilla sen ihanista ihanimman ja kauheista kauheimman hahmonkin teema. :))) Jos Anakin ei olisi se heppu, josta on tuleva Keisarin Oikea käsi ja Galaksin paskamaisin pomo, olisin voinut tehdä jotain todella sotkuista ja ilkeää sille kakaralle. Yksikin Yippee!-huuto lisää "and I'm off the edge". Jar-Jarin nyt voisi ampua samantein. Tai jos vaikka pommitetaan koko gunganien vedenalainen kylä tuusannuuskaksi. All in favor? Pahiksethan on aina kivempia ja hianompia kuin hyvikset. Niin tässäkin. Mutta miksi, voi miksi, se juuri luotu, uusi, komea, tehokas tappokone piti päästää päiviltä niin helposti? Miksi miksi miksi? Maulista olisi voinut saada vaikka mitä irti, nyt häntä vain näytettiin sen yhden, joskin komean, taistelun ajan. Lisäksi hän jäi jotenkin pinnalliseksi hahmoksi, tuosta peräänantamattomasta Sithistä olisi saanut kunnon piikin Jedien lihaan. Mutta ei. Häpeä George! Keskeisinä Jedeinä Qui-Gon ja Ben ovat juuri niin Jedejä kuin heidän kuuluisikin olla. Obi-Wan on vielä hieman kärsimätön padawan, mutta tottelee mestariaan, vaikka ei aina olisikaan samaa mieltä tämän kanssa. Mutta mitä he ovat menneet tekemään Jedien Jedille? Tokihan Yoda tarvitsi nuorennusleikkauksen, mutta tuo kuminaama ei näyttänyt yhtään häneltä. Luulisi sitä paitsi, ettei 800-vuotias heppu 40 vuodessa niin paljon vanhene. R2 on aina yhtä ihana. C3PO aina yhtä ärsyttävä. Hurrrja paljastus: "I am your father..." ;) Voisin jauhaa tästä iät ja ajat, mutta eipä se tätä miksikään muuttaisi. Phantom Menace ei ole alkuperäisten Tähtien sotien tasoinen, likimainkaan. Väittäisin kuitenkin, että alkuperäistä trilogiaa näkemättömille tämä elokuva ensimmäisenä SW-leffana saa aikaan sopivassa maaperässä faniuden, sillä tässäkin elokuvassa on sitä kaukaisen galaksin taikaa. Siitäpä nuo muuten huonon leffan ylimääräiset pisteet tulevatkin. Se on kaikesta huolimatta Star Wars -leffa. May the Force Be with You. NOT! May the Dark Side of the Force Be with You."

Mad Max (1979)
"Kakkonen ja kolmonen on tultu nähtyä parit kerrat töllöstä, mutta tätä ei ikinä. Onneksi tuli korjattua moinen kauneuserhe. Elokuvasta meni jonnin verran ohi johtuen yleisestä hälinästä/aussien puhetavasta. Eipä sillä, että leffassa paljon puhuttu olisi, räiskettä, räminää ja väkivaltaa enempi. Aikamoisen julmaa väkivaltaa imho. Ihmisten yli ajetaan, ruumiinjäseniä silvotaan,... Kaikenlaista sitä. Julma maailma, julmat tavat. Ihmiset ovat paatuneita ja välittävät likimain vain omasta nahastaan. Paitsi tietenkin puhtoinen sankarimme, jolla on perhe suojeltavanaan. Sankari voipi tietenkin olla hieman väärä sana, eikä puhtoinenkaan ole se kaikkein paras sanavalinta tähän elokuvaan. Ehkä on hyvä puhua päählöstä. Päählö on siis nuori poliisimies, jota näyttelee nuorena ihana siloposkinen Mel Gibson. Miksi poliiseilla on nahkapuvut univormuina tässä rainassa? En tiedä, mutta en valita. Gibson on läählääh, ihku ja ylisöpö. Eivätkä ne muutkaan nyt huonoilta näytä (lukuunottamatta sitä poliisipäällikköä). Lisää! Jos tässä leffassa oli joku juoni, niin minä en sitä sieltä ainakaan kovin herkästi havainnut. Tai no olihan se, mutta missään ei oikein tuntunut olevan päätä ei häntää. Kyllä tätä ilokseen katselee ja toistamiseenkin, on se Gibson sen verta ihana tässä. Maailmakin on jotenkin ilahduttavan lohduton, kaahataan vaan, eikä millään ole mitään väliä. Elämä kuitenkin jatkuu..."

Diktaattori (1940)
(The Great Dictator)
"Charlie Chaplin. Hupaisa veikko hupaisissa leffoissa. Jotakin kovasti viehättävää niissä vain on. Ehkä se on hirmuinen sähellys ja häslinki, jota näkyy valkokankaalla sopivin väliajoin. Mukavaa katseltavaa, kuinka pikkuruinen setä Chaplin tappelee isompien miesten kanssa ja onnistuu jotenkin kierosti ja hassusti voittamaan ne joka kerta :) Enhän minä ees osaa kuvailla sitä, ite se pitää nähä. Kivan näköstä, väistämättä rupiaa hymyilyttämään, riittää kun ajatteleekin moista. Diktaattori kertoo Tomanian diktaattorista Adenoid Hynkelista sekä sattumalta hyvin samannäköisestä juutalaisesta parturista. Diktaattori on pahapaha, joskin varsin hupaisa ja koheltava hänkin. Parturi taasen on hyvähyvä, mutta rukka menettänyt muistinsa edellisessä sodassa. Viittaukset Adolf Hitleriin ja sen aikaiseen Saksaan ovat varsin selkeitä, eivätkä mitenkään peiteltyjä. Juutalaisgetossa tapahtuu ilkivaltaa ja pahoinpitelyjä, ihmisiä passitetaan keskitysleireille, kaikenlaista ikävätä. Enpä näitä asioita hirveämmin jäänyt leffan jälkeen kyllä pohtimaan, ehkäpä viittaukset olivat turhankin selkeitä, jotta asiat olisivat jääneet mieleen pyörimään. Olihan se Chaplinin puhe rakkauden ja ihmisyyden ja ties minkä puolesta elokuvan lopussa ylevää, mutta siltikin meikäläisen mieleen jäi paremmin paistinpannulla huitelut ja parranajo musiikin tahdissa. Onhan tämä yhteiskuntakriittinen elokuva, mutta tälle tallustajalle se jäi silti mieleen komediana. Hupaisana ja viattomana sellaisena. Arvosanassa lienee ainakin jonkin verran Chaplin-, klassikko- ja mustavalkoplussaa."

Terminator 3: Koneiden kapina (2003)
(Terminator 3: Rise of the Machines)
"Pitihän tämäkin katsastaa, ihan vain siinä toivossa, että se olisi yhtä hyvä kuin edelliset. Eipä ollut, mutten minä sitä huonoksikaan sanoisi. Juonihan on tuttu jo edellisistä, koneet yrittävät saada John Connorin hengiltä. Tämä leffa on oikeastaan sama kuin kakkonen, pahisten puolella vain on uusi ja tehokkaampi tuhoaja. Siksipä Koneiden kapina ei tuo elokuvaan juurikaan mitään uutta, saman toisintoa. Kaipa se Kristanna Loken on miesten mieleen, mutta mielestäni kakkosessa näytelleessä Robert Patrickissä oli silti enemmän särmää. Elokuvan lopusta pidin kovasti. Jotkut sanoivat sen olleen ennalta arvattavissa, mutta liekö taasen sisäinen blondini nostanut päätään, kun en itse ainakaan sitä tajunnut. Oikein hiano loppu, jäipä sopivasti vielä tilaa nelosellekin (toivottavasti sellaista ei tule ;)."

Constantine (2005)
"Juonesta ei kovasti ole kehuttavaa, varsin tavanomainen oli se. Kovasti paljon parissa tunnissa tapahtui, mukavan vauhdikasta. Hahmot olivat sitä vastoin vallan mainioita. Constantine oli "viilee", mutta pahikset veivät kyllä taas voiton. Paholainen oli ehkä paras (vai pahin?) ikinä! Myös helvetti oli hianosti tehty ja kuvattu, etenkin sen asukit. Suosittelen, tämä toimi ja herätti mielenkiinnon lukea taustalla olevat sarjiksetkin."

Braveheart - taipumaton (1995)
(Braveheart)

Seitsemän (1995)
(Se7en)

Pulp Fiction - tarinoita väkivallasta (1994)
(Pulp Fiction)

Salainen ikkuna (2004)
(Secret Window)
"Johnny Depp pääosassa: +5 Filmatisointi Kingin kirjasta: -1 Lapio: +1 Lapion käyttäminen aseena: +2 Loppu: +1"

Kauhun riivaamat (1981)
(The Evil Dead)
"Hihii, loistavan hauska elokuva. Onnistuu jopa pelästyttämään pariin kertaan sekä useaan otteeseen ällöttämään. Eipä paljon karkit maistuneet tämän leffan aikana. Tätä leffaa ei kannata ottaa vakavana kauhuelokuvana, sillä tämä ei ole sellainen. Erikoistehosteiden laadusta johtuen Evil Deadista tulee melkoisen helposti komediaa. Liekö tekijöillä alunperinkin ollut tämä tarkoituksena, sitä en tiedä. Kannattaa elokuvaa katsoessa kiinnittää huomiota pariin asiaan. Ensinnäkin eräässä elokuvan kohtauksessa lapiota käytetään juurikin siihen oikeaan ja ainoaan tarkoitukseen, johon lapioita tulisi käyttää. Enkä nyt tarkoita hautojen kaivamista. Toisekseen huomatkaa Bruce Campbellin loistava roolisuoritus Ashleyna. Loistavaa luonnenäyttelyä, joka tosin ehkä paremmin nousee esille Evil Dead 2:ssa. Loistava elokuva, klassikon mainettakin hieman niittänyt, kannattaa katsoa. Se ei edes ole pelottava!"

Evil Dead 2: Dead by Dawn (1987)
(Evil Dead II)
"Ainut Evil Dead -leffa, jonka olen nähnyt. Sen jälkeen koittanut pienellä vaivalla löytää loputkin. Puhdasta kauhua tämä ei ole, ällökauhua pikemminkin. Sekä tietenkin komediaa, joka muodostuu lähinnä halvan budjetin tehosteista ja älyttömistä tilanteista. Kuka keksii laittaa zombie-kätensä tilalle moottorisahan? Kuka keksii ylipäätään zombie-käden? Hulvatonta. Ei pidä tietenkään unohtaa Bruce Campbellin upeaa luonnenäyttelyä kätensä kanssa. Äijähän on nero! Tästä ei voi nähdä painajaisia. Nukkumisen estää ehkä vatsalihasten kipeytyminen liiallisesta nauramisesta. "You'll never get the Necronomicon!""

Perhosvaikutus (2004)
(The Butterfly Effect)
"Onkohan minussa jotain vikaa, kun tästäkin leffasta (ksjk. Menneisyyden ote) tulee mieleen Stephen Kingin erinäiset romaanit? Jälleen on lauma lapsia, joille on käynyt lapsuudessa jotain vähemmän kivaa. Nyt aikuisina he jälleen kohtaavat, ja on aika palata lapsuuteen korjaamaan virheet. Kaikkihan ovat joskus ajatelleet, josko olisi valinnut toisin (Juvenes-sapuskan kohdalla ainakin), miten sitten olisi käynyt. Aston Kutcherin näyttelemä päählö Evan on lapsena kärsinyt muistikohtauksista. Parikymppisenä nuorukaisena hän keksii keinon palauttaa nuo muistot ja auttaa läheisiään. Minusta tämä idea on hauska, vaikka itse elokuva onkin aika synkkä. Evanin korjaamisyritykset läheistensä parhaaksi ovat hellyyttävän säälittäviä. Jokin menee aina pieleen... Viehättävänä hahmona tässä elokuvassa oli Evanin joissakin elämissä hänen kämppiksensä Thumper (?). Hänen tyylistään heppua ei kyllä toivoisi kämppikseksi, mutta kyllä pojat näyttivät toimeen tulevan keskenään. :) Leffan idea oli hyvä, miespäählö mukavaa katseltavaa ja naispäählö kaunis. Ei kai siihen muuta tarvitakaan... ;)"

Kill Bill: Vol. 2 (2004)
"Ja kostoretki jatkuu... Morsian on jo saanut erinäisen määrän entisiä työtovereitaan tapettuaan, mutta vielä riittää työsarkaa. Olihan tämä tällaista väkivallan balettia taasen, tosiaan hieman rauhallisemmalla temmolla. Eipä tämä mitään suuria tunteita ja syviä ajatuksia herättänyt. Kiva, että loppu oli sellainen kuin oli, mitähän sitä söisi tänään iltapalaksi..? Tai oikeastaan, kyllä se pari asiaa sai mieleeni, joita tuli sitten mietittyä leffan jälkeen... 1) Miten totuusseerumi toimii? 2) Miksi Uma Thurmania pidettiin nälässä? Kaunista katsella."

Lost Highway (1997)
"Sekavaa juonenkulkua, mutta mitä muutakaan voi Lynchiltä odottaa? Jos haluaa elokuvan tiputtavan kärryiltä siinä parin ensimmäisen minuutin aikana, niin tämä on hyvä leffa siihen ;) Hianoa ja komiaa musiikkia leffasta kyllä löytyy: Rammsteinin Heirate mich ja Rammstein -kappaleet."