Pimeän puolella (2000)
(The Darkling)
"Jos tässä joku idea oli, niin se meni kyllä täysin ohi. Saatana on pikkulapsi, joka asuu häkissä ja leikkii pikkuautoilla? Täysin ala-arvoinen ohjaus, kuvaus ja tarinankerronta. Näyttelijät olivat surkeita. Ainut kelvollinen näyttelijä oli pääosatyypin lasta esittänyt, mutta hänellekin oli kirjoitettu aivan liian älykäs rooli. Musiikki oli vain hirveätä mekastusta, eikä tukenut kerrontaa millään tavalla. No, tiedänpähän ainakin, miksi tämä tehtiin televisioon eikä teattereihin. Amatöörien räpellystä."

Hyvässä seurassa (2004)
(In Good Company)
"Kelpo draama. Ei erinomainen, mutta päälle keskitason. Päänäyttelijät olivat uskottavia ja hoitivat roolinsa hyvin. Ja onnellinen loppu, tottakai."

Auringon kyyneleet (2003)
(Tears of the Sun)
"Syvällä pimeässä Afrikassa, kuvitteellisessa Nigerian valtiossa tilanne on paha. Sotilasvallankaappauksen jälkeen kuningasperhe on tapettu. Pahikset tappavat silmittömästi myös viattomia siviilejä, mutta eritoten he vihaavat amerikkalaisia ja kristittyjä. Lähetysasemalle on jäänyt myös jo edesmenneen amerikkalaisen leski, jota pelastamaan lähetetään 20 miestä. Sota on paha asia ja pahikset ne vasta pahoja ovatkin. Onneksi amerikkalaisten erikoisjoukot ovat kuitenkin hyvin koulutettuja ja laupiaita ja ryhtyvät saattamaan 70 paikallistakin turvaan. Sitä sitä sitten hierotaan katsojan kasvoille kaksi tuntia. Aaaaaaaaaaaaargh! Oli mukana pari ihan hyvää kohtausta, mutta enemmänkin juuri noita yllä mainittuja “Aaaaaaaaaaaaargh!”-huutoja. Monica Bellucci oli edelleenkin ihan kaunis."

Hitch - lemmentohtori (2005)
(Hitch)
"En olekaan aikoihin katsonut romanttista komediaa. Ja mitäköhän tästä nyt sitten taas sanoisi. Ei kehtaa sydäntä vuodataa, mutta kyllähän se taas joihinkin hermoihin osui. Kovin perinteisellä kaavalla pelattiin. Lemmentohtori ei noudata omia neuvojaan, paitsi lopussa, jolloin lopulta saa naisensa. Matkan varrella sitä oppii itse kukin olemaan oma itsensä ja heittäytymään katolta osumatta maahan. Minä olenkin aina halunnut tehdä itsemurhan hyppäämällä korkealta. Kyllähän tämän sinällään katsoi, jopa melko kivuttomasti."

Harry Potter ja Feeniksin kilta (2007)
(Harry Potter and the Order of the Phoenix)

Tapaus Punahilkka (2005)
(Hoodwinked!)
"En tiedä kuinka kauan tätä on harrastettu, mutta tuntuu, että viime vuosina klassikkosaduista on tehty yllättävänkin paljon eri versioita, sekä elokuvina että sarjakuvina. Eri versiolla tarkoitan nyt tässä oikeastaan kaikkea muuta kuin itse satua, tarinaa väännellään ja käännellään ja kirjoitetaan uusiksi. Eikä siinä mitään väärää ole, päinvastoin. Tässäkin versiossa tarinasta on saatu perinteisestä varsin poikkeava. Hahmoihin on saatu mukavasti luonnetta ja yllätyksiä, joten en niitä ala tässä sen tarkemmin perkaamaan, tarina ne kertoo kuitenkin parhaiten. Tarina onkin saatu kursittua kasaan yllättävän hyvin kehysjuonen ansiosta, eikä yhden pienen tarinan kertaaminen useita kertoja häiritse ollenkaan. Animaatio ei ole mitään päätä huimaavaa, mutta täysin riittävää tähän tarpeisiin. Musiikki tukee tarinaa melko hyvin ja luo sekin uusia pieniä vitsejä. Musikaalien vihaajana ylenpalttinen laulaminen on minulle aina hieman tuskaista, mutta tällä kertaa laulutkaan eivät juuri häirinneet. Vielä kun soppaan lisätään muutama kelvollinen sivuhahmo, saadaan kasaan oikein maukas keitto."

Aelita (1924)
"Harvoinpa sitä näkee neuvostoliittolaista sci-fi- tai mykkäelokuvaa, saati niiden yhdistelmää. Mykkäelokuvassa tarinan kuljetus toisinaan tökkii, niin tässäkin. Ensin tarinaa rakennetaan, ja sitten loppuun siirrytään yhdellä tekstiruudulla. Toisaalta, kyllä tähän elokuvaan oli panostettukin. Mukana oli niin vakuuttavaa lavastusta kuin puvustustakin, sekä mm. pienoismalli- ja trikkikuvausta. Loppukohtauksen ihmispaljous oli suorastaan huikaiseva. Neuvostopropagandaakaan ei tietenkään oltu unohdettu. Vaikka en olekaan elänyt sota- tai pula-aikana, saati sosialistivaltiossa, voin hyvin kuvitella kuinka tuon ajan neuvostoliittolainen on vaikuttunut kuullessaan Neuvostoliiton kansallislaulun massiivisen ja futuristisen joukkokohtauksen aikana. Kyllä se sosialismi toimii sittenkin! Vaikka tämä ei elokuvallisesti aivan terävintä mykkäelokuvienkaan kärkeä ole, ovat mykkäelokuvat aina mielenkiintoisia ajankuvauksia ja dokumentteja historian hämärästä."

Rakkauden meri (1989)
(Sea of Love)
"Al Pacino on ainoa oikea yhden naaman näyttelijä. Hän tekee sen oikein. Ilme ei muutu, mutta silti tunnelma ja tunnetilat voivat vaihdella laidasta laitaan. Rakkauden meressä Pacino tekee hyvän roolisuorituksen. Se ei ole loistava, mutta riittää pitämään elokuvan täysin pinnalla. Lopun ilmiselvää lässytystä lukuun ottamatta elokuva on muutenkin kovin toimiva trilleri. Paranoia ja onnellisuus vaihtelivat sopivalla tempolla ja olivat muutenkin tasapainossa. John Goodman teki myös hyvän roolityön, mutta Ellen Barkin ei oikein hallinnut pelon esittämistä. Toisaalta sitten niissä onnellisemmissa kohdissa hänkin loisti."

Paluu Siniselle laguunille (1991)
(Return to the Blue Lagoon)
"Niin, tottakai. Jatko-osa. Olihan se Milla Jovovich 16-vuotiaana ihan nätti, mutta ei hällä niin isoja tissejä ole, että elokuvaan niillä sisältöä tulisi."

Suuret setelit (1986)
(The Color of Money)
"Näppärä elokuva. Toisaalta näitä vastaavia on jonkin verran tehty, mutta toisaalta nykyään näitä näkee niin harvoin, että vaikuttavat ehkä hieman todellista paremmiltakin. Onnistunut yhdistelmä 70-luvun veijarielokuvia ja perinteisempiä, Maverickin kaltaisia “turnauselokuvia”. Tom Cruise näyttelee nuoren pojan intoa ihan hyvin, ja Paul Newman ei varmaan huonoa roolia ole elämässään tehnytkään. Muitakin nykyään mielenkiintoisempia kasvoja ruudussa vilahteli."

Double Take - kaksikko karkuteillä (2001)
(Double Take)
"Tavanomaista kohellusta."

Spider-Man 3 - Hämähäkkimies 3 (2007)
(Spider-Man 3)
"““Kuka nyt lypsävää lehmää tappaisi,” on iso Hollywood-pomo miettinyt, kun on nähnyt edessään läjän paskaa, jonka päällä lukee Spider-Man 3. On lyönyt siihen sitten “Hyväksytty”-leiman ja laittanut “Tuotantoon”-kasaan. Alussa kaikki on hyvin, mutta sitten alkaa siirappi. Heti perään tulee vähän kliseitä ja taistelu. Lisää siirappia ja toinen taistelu. Sitten Peteristä tulee emo ja asiaa juhlistetaan muutamalla kliseellä. Sitten... sitten Peteristä tulee Shaft. Tässä vaiheessa keskiverto katsoja on niin monttu auki, ettei ehkä huomaakaan, kuinka kankaalla vilahtaa taas pari klisettä. Mutta onneksi jäljellä on enää lopputaistelu, illan viimeiset kliseet ja reilu loraus siirappia. Vähäjärkisempikin tajuaa, ettei näistä aineksista mitään kakkua saa aikaan. Elokuva kestää noin 2 tuntia 10 minuuttia, josta millään tasolla katsomisen arvoista on korkeintaan se 10 minuuttia. Katso siis elokuvan traileri ja tee kahden tunnin ajan jotain kehittävää. Opettele vaikka sanomaan “kaksi korttelia suoraan ja sitten vasemmalle” latinaksi, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin vierasta kieltä joutuu käyttämään. Tämä on näin lähellä valahtaa klassikkopaskan puolelle, mutta oli se Venomin kuolonkoraus kuitenkin sen verran nätti, että taidan jättää tämän vain paskan tasolle."

Numero 23 (2007)
(The Number 23)
"Elokuvan alkupuolella tarina kulkee ja tunnelma toimivat. Paria kohtausta voisin luonnehtia jopa loistaviksi. Värisävyt ovat tummia ja lämpimiä, ja paikoin elokuva saa jopa Sin Citystä tuttuja, sarjakuvamaisia piirteitä. Tarina kantaa mielenkiintoisena aina vääjäämättömään ratkaisuunsa asti. Tai oikeammin ehkä juonenpaljastukseen asti, sillä, yllättävää kyllä, elokuva ei vielä päätykään aivan siihen. Loppua ei ole tarpeettomasti venytetty, mutta katsojalle jää kuitenkin hieman puolivillainen olo. Tunnelma ei ole enää yhtä paranoidi, kun vastaukset kysymyksiin on jo saatu. Elokuva on täynnä numeroleikkejä niistä pitäville, ja kaikkia elokuvassa olevia 23:sia ei katsojalle suoraan kerrotakaan. Tarkkaavainen silmä löytää ilmiselvien kohteiden lisäksi myös monia hienovaraisempia yhtälöitä. Tottahan sitä moinen pakkomielteisyys jotenkin tarttuu, ja huomasin siinä kesken elokuvan laskevani myös oman asuntoni numerointia. 10 B 103 = 10 + 10 + 3 = 23, tai mikäli B kertoo jälkimmäisestä luvusta jäävän toisen numeron pois saadaan 10 + 13 = 23."

Animatrix: Käännynnäinen (2003)
(Matriculated)
"Hienoa animaatiota, joskin koneen käännyttämisvaihe oli ehkä hieman liian pitkä. Moista väriloistoa kuitenkin katsoi ihan mielellään uudesta telkkarista :)"

Animatrix: Dekkari (2003)
(A Detective Story)
"Hieman sekava kokonaisuus. Plussaa kuitenkin film-noir-tyylistä."

Animatrix: Rajatila (2003)
(Beyond)
"Kiehtovaa todellisuuskikkailua ja animaatiokin oli OK."

Animatrix: World Record (2003)
(World Record)
"Animointityylistä en pitänyt juurikaan, ja tarinakin oli hieman epämääräinen."

Animatrix: Ohjelma (2003)
(Program)
"Ei toimi yksittäisenä tarinana aivan moitteetta. Animaatio, tai ehkä oikeammin animoitu simulaatiomaailma oli kiehtova."

Animatrix: Pojan tarina (2003)
(Kid's Story)
"Toimii yksittäisenä tarinanakin erinomaisesti. Hieno musiikki ja animointityylistäkin pidin."

Animatrix: Toinen renessanssi osa II (2003)
(The Second Renaissance Part II)
"Täydentää toki ykkösosaa, mutta kerronnallisesti kuitenki heikompi. Sota on sotaa, mutta liika on liikaa."