Liikeasia (2005)
(Transaction)
"Vaihto henkilöstä toiseen oli hieno, joskin varsinainen toteutustapa oli ehkä hieman liian alleviivaava. Kuvan rakeisuus ja kameran heilunta sopivat hyvin tarinaan ja tunnelmaan."

Viimeinen isku (1949)
(The Set-Up)
"Ymmärrän kyllä hyvin, miksi Aki Kaurismäki tästä pitää. Yksinkertaista, mutta silti toimivaa kerrontaa, hienoa kuvausta ja aitoa tunnelmaa."

Silver (1999)
(Shirubaa)
"Takashi Miike yhdistelee usein leffoissaan useita eri teemoja tai tyylilajeja. Tässä hän yhdistää toiminnan ja erotiikan. Elokuva alkaa hämärällä filosofiapätkällä, jossa vilahtavat ensimmäisen kerran päähenkilön tissit. Sitten siirrytään lapsenmieliseen moottorisahamurhaajaan, joka on juuri tappanut päähenkilön perheen. Hypätään ajassa kolme vuotta eteen päin, ja päähenkilö kutsutaan mukaan lain yläpuolella toimivaan hallituksen organisaatioon, joka ilmeisesti pyrkii kitkemään kaikki epämiellyttävät tahot, joihin lain koura ei yllä. Peitetarinaksi on valittu naisten wrestling-ryhmä, joka kiertelee ympäri Japania pitämässä näytöksiä. Kosto – mikä ihana tekosyy. Tämä on varmaan ollut televisiosarjan pilottijakso, sillä elokuva päättyy 76 minuutin kohdalla kesken kohtauksen. Sitä ennen ehditään kuitenkin pistää päiviltä S/M-domina ja hänen kätyrinsä (yksi iskemällä nyrkillä reikä päähän!), sekä tutustua salaperäiseen Viper’s Nest -organisaatioon, jonka tikkoja viskovaan käsikassaraan päähenkilö ehtii jo ehkä hieman ihastuakin. Sopivissa kohdin esitellään päähenkilön uhkeita tissejä. Elokuvassa on useita hienoa kohtauksia, mutta valitettavasti tarinankerronta ei oikein pelaa. Kohtauksesta toiseen siirrytään sen kummemmin asiaa ajattelematta, joten elokuva ei oikein onnistu luomaan mukaansa tempaavaa tunnelmaa. Sen sijaan Miike-faneille elokuva tarjoaa toinen toistaan nautinnollisempia kohtauksia. Tämä on taas näitä vaikeasti arvosteltavia elokuvia. Toisaalta tämä on täyttä kalkkunaa, toisaalta hyvää juuri outoutensa takia. Yksi arvosana on kuitenkin pakko antaa, joten annetaan jotain siltä väliltä."

Once a Cop (1993)
(Chao ji ji hua)
"Hong Kongissa tehdään kaikki hieman eri tavalla. Elokuvan alkutekstit näytetään taistelukohtauksen aikana ja 10 minuutin kohdalla tulee montaasi. Sitten elokuva alkaa. Jackie Chan on puettu naisek.. Eikun eihän se omituista olekaan. Kaikesta toki huomaa, että kyse on hongkonglaisesta elokuvasta. Efektit ovat efektejä, eikä niitä juuri edes yritetä peitellä: Takaa-ajokohtauksesta huomaa selvästi, että kuvaa on nopeutettu ja tulvakohtauksessa vain pienoismalli on kastunut ja hyvikset juoksevat sinisen taustan edessä. Aseillakin räiskitään vähän minne sattuu, paukkupanokset laulavat ja poliiseillakin on vain kuudestilaukeavat, ilmeisesti vain siksi, että panokset loppuisivat mahdollisimman nopeasti ja päästäisiin itse asiaan, eli taisteluihin. Taistelut ovat tuttua huttua honkkarielokuvien ystäville. Koreografia on nykivää ja kulmikasta, jotta kaikki varmasti ehtisivät nähdä, miten kuviot menevät. Mukaan on jopa otettu klassiset pölyävät tossut, joilla pahiksia potkitaan. Mutta mikäs siinä, sillä jälki on joka tapauksessa huomattavasti näyttävämpää kuin monessa viimeisen päälle viilatussa jenkkirainassa. Ilo tätä on katsella, vaikka juoni ei niitä elokuvahistorian mukaansatempaavimpia olekaan. Ja tämänkin kokemuksen minulle tarjosi Anttilan ale-kori. 2 eurolla."

Vision Test (2002)
"Alku oli liian pitkä ja toisteinen, ja loppu liian alleviivaava."

Profiles in Science (2002)
"Ei ollut hauska, vaikka niin väittikin."

The Shock Doctrine (2007)
"Tarpeeksi lyhyt, mutta toisaalta varsinainen pointti on hieman liian epäselvästi ja nopeasti esitetty, että kaikki sitä välttämättä huomaisivat."

The Outlaw Son (2007)
"Hieno ja unenomainen. Harvoin sitä elokuvan jälkeen istuu pari minuuttia hiljaa paikallaan tuijottaen tyhjää ruutua. Tässä sen aiheutti osin monitulkintaisuus, osin elokuvan välittämä tunnelma."

Alfie (2004)
"Onhan näitä nähty. Parempiakin."

The Last House on the Left (1972)
"Kyllä tämä 70-luvun eksploitaatioelokuva vaan on hienoa. Trailerista tuli heti mieleen Grindhouse, tai siis oikeammin Grindhousen trailerit, kun en vielä ole kyseistä kokonaisuutta nähnyt. Tissejä vilkkuu, ihmisiä kuolee ja kauhu jäytää luita ja ytimiä. Eli nauraa ainakin sai. Eihän tämä pelottanut tai muutenkaan esitellyt liiemmin mitään uutta tai ihmeellistä, mutta ehkä se kuitenkin aikanaan on yhteiskunnan normeja koetellut. Musiikki oli hämäävää. Raiskauskohtauksessa soi jopa tietyllä tavalla iloinen musiikki (vaikka lisämateriaaleissa olleen pätkän mukaan bluesia olikin), ja takaa-ajokohtauksessa soi hilipatipippaa-pimputtelu. Toisaalta, kyllä ne takaa-ajajatkin näyttivät lähinnä metsäkauriilta. Genrestä pitäville pakko katsoa -materiaalia, muille korkeintaan jonkinasteinen kuriositeetti. Vaikea tätä on arvostella ainakin."

Ocean's Thirteen (2007)
"Kovin oli vielä saatu tähän kolmanteen Ocean’sin uusioversioonkin ympättyä 70-luvun veijarielokuvahenkeä. Kuitenkin, se oli myös samalla jo kolmas variaatio oikeastaan täysin samasta elokuvasta. Jollakin tavalla siihenkin oli jo turtunut, vaikka elokuvassa ei sinällään mikään pahemmin pistänyt vastaan."

The Breakfast Club (1985)
"Suoranainen klassikko nuorten kasvutarina -elokuvien joukossa. Eikä ihan suotta. Vaikka tarinankerronta ei ollutkaan täysin kitkatonta, toimi elokuva kuitenkin riittävän korkealla perustasolla, joten sitä jaksoi huoletta katsoa. Tarinan opetustakaan ei liikaa korostettu, vaan sen annettiin tulla rauhassa julki. Klassinen kasarimeno korvasi näyttelijöiden pieniä puutteita. Arvosanaa pyörittelin seiskan ja kasin välillä, mutta lopullisen arvosanan ratkaisi tällä kertaa noppa."

Pimeän puolella (2000)
(The Darkling)
"Jos tässä joku idea oli, niin se meni kyllä täysin ohi. Saatana on pikkulapsi, joka asuu häkissä ja leikkii pikkuautoilla? Täysin ala-arvoinen ohjaus, kuvaus ja tarinankerronta. Näyttelijät olivat surkeita. Ainut kelvollinen näyttelijä oli pääosatyypin lasta esittänyt, mutta hänellekin oli kirjoitettu aivan liian älykäs rooli. Musiikki oli vain hirveätä mekastusta, eikä tukenut kerrontaa millään tavalla. No, tiedänpähän ainakin, miksi tämä tehtiin televisioon eikä teattereihin. Amatöörien räpellystä."

Hyvässä seurassa (2004)
(In Good Company)
"Kelpo draama. Ei erinomainen, mutta päälle keskitason. Päänäyttelijät olivat uskottavia ja hoitivat roolinsa hyvin. Ja onnellinen loppu, tottakai."

Auringon kyyneleet (2003)
(Tears of the Sun)
"Syvällä pimeässä Afrikassa, kuvitteellisessa Nigerian valtiossa tilanne on paha. Sotilasvallankaappauksen jälkeen kuningasperhe on tapettu. Pahikset tappavat silmittömästi myös viattomia siviilejä, mutta eritoten he vihaavat amerikkalaisia ja kristittyjä. Lähetysasemalle on jäänyt myös jo edesmenneen amerikkalaisen leski, jota pelastamaan lähetetään 20 miestä. Sota on paha asia ja pahikset ne vasta pahoja ovatkin. Onneksi amerikkalaisten erikoisjoukot ovat kuitenkin hyvin koulutettuja ja laupiaita ja ryhtyvät saattamaan 70 paikallistakin turvaan. Sitä sitä sitten hierotaan katsojan kasvoille kaksi tuntia. Aaaaaaaaaaaaargh! Oli mukana pari ihan hyvää kohtausta, mutta enemmänkin juuri noita yllä mainittuja “Aaaaaaaaaaaaargh!”-huutoja. Monica Bellucci oli edelleenkin ihan kaunis."

Hitch - lemmentohtori (2005)
(Hitch)
"En olekaan aikoihin katsonut romanttista komediaa. Ja mitäköhän tästä nyt sitten taas sanoisi. Ei kehtaa sydäntä vuodataa, mutta kyllähän se taas joihinkin hermoihin osui. Kovin perinteisellä kaavalla pelattiin. Lemmentohtori ei noudata omia neuvojaan, paitsi lopussa, jolloin lopulta saa naisensa. Matkan varrella sitä oppii itse kukin olemaan oma itsensä ja heittäytymään katolta osumatta maahan. Minä olenkin aina halunnut tehdä itsemurhan hyppäämällä korkealta. Kyllähän tämän sinällään katsoi, jopa melko kivuttomasti."

Harry Potter ja Feeniksin kilta (2007)
(Harry Potter and the Order of the Phoenix)

Tapaus Punahilkka (2005)
(Hoodwinked!)
"En tiedä kuinka kauan tätä on harrastettu, mutta tuntuu, että viime vuosina klassikkosaduista on tehty yllättävänkin paljon eri versioita, sekä elokuvina että sarjakuvina. Eri versiolla tarkoitan nyt tässä oikeastaan kaikkea muuta kuin itse satua, tarinaa väännellään ja käännellään ja kirjoitetaan uusiksi. Eikä siinä mitään väärää ole, päinvastoin. Tässäkin versiossa tarinasta on saatu perinteisestä varsin poikkeava. Hahmoihin on saatu mukavasti luonnetta ja yllätyksiä, joten en niitä ala tässä sen tarkemmin perkaamaan, tarina ne kertoo kuitenkin parhaiten. Tarina onkin saatu kursittua kasaan yllättävän hyvin kehysjuonen ansiosta, eikä yhden pienen tarinan kertaaminen useita kertoja häiritse ollenkaan. Animaatio ei ole mitään päätä huimaavaa, mutta täysin riittävää tähän tarpeisiin. Musiikki tukee tarinaa melko hyvin ja luo sekin uusia pieniä vitsejä. Musikaalien vihaajana ylenpalttinen laulaminen on minulle aina hieman tuskaista, mutta tällä kertaa laulutkaan eivät juuri häirinneet. Vielä kun soppaan lisätään muutama kelvollinen sivuhahmo, saadaan kasaan oikein maukas keitto."

Aelita (1924)
"Harvoinpa sitä näkee neuvostoliittolaista sci-fi- tai mykkäelokuvaa, saati niiden yhdistelmää. Mykkäelokuvassa tarinan kuljetus toisinaan tökkii, niin tässäkin. Ensin tarinaa rakennetaan, ja sitten loppuun siirrytään yhdellä tekstiruudulla. Toisaalta, kyllä tähän elokuvaan oli panostettukin. Mukana oli niin vakuuttavaa lavastusta kuin puvustustakin, sekä mm. pienoismalli- ja trikkikuvausta. Loppukohtauksen ihmispaljous oli suorastaan huikaiseva. Neuvostopropagandaakaan ei tietenkään oltu unohdettu. Vaikka en olekaan elänyt sota- tai pula-aikana, saati sosialistivaltiossa, voin hyvin kuvitella kuinka tuon ajan neuvostoliittolainen on vaikuttunut kuullessaan Neuvostoliiton kansallislaulun massiivisen ja futuristisen joukkokohtauksen aikana. Kyllä se sosialismi toimii sittenkin! Vaikka tämä ei elokuvallisesti aivan terävintä mykkäelokuvienkaan kärkeä ole, ovat mykkäelokuvat aina mielenkiintoisia ajankuvauksia ja dokumentteja historian hämärästä."

Rakkauden meri (1989)
(Sea of Love)
"Al Pacino on ainoa oikea yhden naaman näyttelijä. Hän tekee sen oikein. Ilme ei muutu, mutta silti tunnelma ja tunnetilat voivat vaihdella laidasta laitaan. Rakkauden meressä Pacino tekee hyvän roolisuorituksen. Se ei ole loistava, mutta riittää pitämään elokuvan täysin pinnalla. Lopun ilmiselvää lässytystä lukuun ottamatta elokuva on muutenkin kovin toimiva trilleri. Paranoia ja onnellisuus vaihtelivat sopivalla tempolla ja olivat muutenkin tasapainossa. John Goodman teki myös hyvän roolityön, mutta Ellen Barkin ei oikein hallinnut pelon esittämistä. Toisaalta sitten niissä onnellisemmissa kohdissa hänkin loisti."