The Brutalist (2024)

Mies ja alaston ase 2 1/2 (1991)
(The Naked Gun 2½: The Smell of Fear)

Nousukausi (2002)
"Ihan hyvä pätkä. Salaa toivoin kyllä että olisi ollut paskempi loppu päähenkilöiden kannalta, sen verran helposti höynäytettäviä olivat ;)"

Poikani Kevin (2011)
(We Need to Talk About Kevin)

Vihollinen porteilla (2001)
(Enemy at the Gates)

Katukatti Bob (2016)
(A Street Cat Named Bob)

Andalusialainen koira (1929)
(Un chien andalou)

Jättiläinen (1956)
(Giant)

Erin Brockovich (2000)

Pieni tyttö joka asuu kujan päässä (1976)
(The Little Girl Who Lives Down the Lane)

Täysin pilvessä (1978)
(Up in Smoke)

Elämä on ihanaa (1997)
(As Good as It Gets)

Säämies (2005)
(The Weather Man)

Borat (2006)
(Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan)

Pelastakaa sotamies Ryan (1998)
(Saving Private Ryan)

Mies vailla menneisyyttä (2002)
"Kaurismäen tyyli puree muhun ainakin tämän elokuvan tapauksessa. Kauas pilvet karkaavat oli myös ihan jees."

Papillon (1973)

Aladdin (1992)

Little Miss Sunshine (2006)

Epämiellyttävä totuus (2006)
(An Inconvenient Truth)
"Tämä on yksi sellainen elokuva joka kaikkien pitäisi katsoa. Kyynisimmät tietysti ajattelevat että kyseessä on vain oiva vaalimainos, eli Al Gore "yllättäen suostuukin ehdokkaaksi" kun sen aika koittaa (vai onko jo suostunut?). Tietynlainen itsensä korostaminen pitkin elokuvaa laskikin omalla kohdallani elokuvan loppuarvosanaa. Kyseiset "olen Al Gore, hyvä jätkä, Bush on paskis"-pätkät olivat jotenkin turhia ja päälleliimattuja, mutta toisaalta auttoivat vähän vakuuttamaan että heppu on oikeasti asiasta huolestunut ja yrittää tehdä sille jotain. Toki elokuva oli tietyllä tapaa näitä uusia amerikkalaisia viihteellisiä dokumentteja visuaalisine tehokeinoineen, mutta kuka sanoo että dokumentti ei saisi olla miellyttävää katsottavaa? Vaikka välillä tällainen kylmällä pyyhkellä naaman ruoskiminen puuduttaakin, etenkin näin raskaan työviikon päälle, oli dokumentissa monia pointteja joita ainakaan itse en ennestään ollut tullut ajatelleeksi. Leffa sai minut ainakin vakuuttuneeksi että kyseessä on paljon pahempi ongelma kuin mitä halutaan myöntää, ja on viimeinen mahdollisuus tehdä jotain, ellei ole jo myöhäistä. Kun katsoo tätä säätilaa joulukuisessa Suomessa, jotenkin vakuutteluja ei enää hirveästi edes kaipaa. Dokumentin lopussa annettiin simppeleitä keinoja millä lokaalistikin ihmiset voivat vaikuttaa globaaliin ilmiöön ilman että pyrkivät presidenteiksi tai muuta vastaavaa. Epäilen kuitenkin että tässä äärikapitalistisessa maailmassa vaaditaan että raha puhuu ennen kuin todella tehdään jotain. Eli äänestetään me rahoillamme eli kulutustottumuksillamme, ja yritetään suosia yhtiöitä jotka todella tekevät asian eteen jotain. Jotain nääs tarttis tehdä."