Riisuttu mies (2006)
"Tämä oli juuri sellainen keskitason alapuolella oleva liirumlaarum-draamakomedia, jonka takia yritin pakottaa itseni katsomaan kaikki tämänvuotiset suomalaiset elokuvat, todetun huonolla tuloksella. Draama on ennalta-arvattavaa ja komedia ei naurata. Plussaa tämä sai ainoastaan kirkon valtataistelusta ja siitä kahden sekunnin sumopainipätkästä. No, Pentti Siimes teki myös hyvän roolityön. Äänipuoli oli jossain surkean ja keskinkertaisen välissä jaÄH... En minä jaksa edes haukkua tätä."

Suden vuosi (2007)
"Näyttelijät hoitivat roolinsa loistavasti, Krista Kosonen oli 3 ja Oiva Lohtander todisti jälleen kerran olevansa Suomen kahden parhaimman näyttelijän joukossa. Kuvaus oli uskomattoman hienoa, kuvakulmat ja valaistus olivat upeita. Äänimaailma ja musiikki toimivat myös, lukuun ottamatta sitä yhtä saatanan Poets of the Fallsin kappaletta. Valitettavasti sitten itse tarina ja sen kerronta olivat tavanomaista, yllätyksetöntä suomalaista diibadaapaa. Tai ei nyt ehkä ihan diibadaapaa, mutta yllätyksetöntä kuitenkin. Kokonaisuutena tämän katsoi kuitenkin oikein mielellään, ja minä kiinnitin huomiota varsinkin kuvauksen laadukkuuteen. Neljään tähteen tämä kuuluu, mutta onko se sitten seitsemän vai kahdeksan pisteen arvoinen, se onkin sitten vaikeammin päätettävissä."

Baseball Bugs (1946)
"Sodat on käyty ja animaatioihin tuli löytää uusia kulttuuriviittauksia, joita nykynuori ei taaskaan kaikkia täysin ymmärrä. Sanaleikkejä ainakin riitti."

Russian Rhapsody (1944)
"Sodan loppuvaiheissa ei sitten tarvinnut enää edes yrittää peitellä sitä, että propagandakoneistot jylläävät täysillä. Tässä on pääosassa itse Adolf Hitler, mutta mukaan on ympätty muitakin tuon ajan henkilöitä. Stalinin nyt sentään vielä tunnisti, mutta muuten ei kaikkia viittauksia ymmärtänyt. Komediallisuuskin kyllä sitten kärsii, kun pätkän ainoa tavoite on mollata Hitleriä."

Falling Hare (1943)
"On se Mel Blanc vaan melkoinen äänivelho. Pidän myös siitä, miten näissä käytetään klassista musiikkia. Sen sijaan en oikein vieläkään ole tottunut siihen, että animaatiota on käytetty myös propagandaan."

Fresh Hare (1942)
"Hienoa, hienoa. Tämän parissa sai hykerrellä melkein koko ajan. Klassista menoa ja meininkiä, ja loppuun tvistinä kappale outoutta."

Pantry Panic (1941)
"Muistelinkin, että Nakke Nakuttajat olivat hieman ronskimpaa animaatiota. Hahmot vaikuttavat aikuisemmilta, ja kohdeyleisön täysikasvuisetkin on otettu selvästi huomioon. Kyllä tämän silti edelleen lasten animaatioksi lasken."

Swat the Fly (1935)
"Ei ihan niin kahjo kuin Betty Boop voi olla, mutta toisaalta ei sitten myöskään aivan yhtä hauska. Koiranpennun söpöysaste oli vedetty aika maksimiin. Ns. “Awwwwwwww!”"

Jack Bull (1999)
(The Jack Bull)
"The Jack Bull sijoittuu hieman myöhempään ajanjaksoon kuin lännenelokuvat yleensä, ja myös hieman tavanomaisesta poikkeavalle alueelle. Selvä lännenelokuva se silti on, tunnelmaltaan ja toiminnaltaan. Roolisuoritukset olivat hyviä. John Cusack oli ehkä hieman vaisu, mutta toisaalta John Goodman teki erinomaista työtä. Tarina eteni hyvin, ja tunnelma säilyyn loppuun saakka. Hyvä perusvankka elokuva, mutta ei mikään mestariteos."

Vaaleanpunainen pantteri lentäjänä (1967)
(Jet Pink)
"Tämä oli taas astetta oudompi, Vaaleanpunainen pantteri osaa lentää käsiään räpyttelemällä jne."

Vaaleanpunainen varusmies (1968)
(G.I. Pink)
"Ah, tuo alun svengaava kävely on kyllä loistava. Muuten aika perushuttua, vaikka tätä nimenomaista tarinaa ei muistakaan, osaa silti aina arvata mitä tapahtuu."

The Mystery of the Leaping Fish (1916)
"Kohtalaisen hämärää tavaraa sitä on osattu tehdä 1910-luvullakin. Coke Ennyday on tieteellinen etsivä, joka käyttää huumeita paitsi omaksi ilokseen, myös pahisten taltuttamiseen. Hän törmää huumeiden salakuljetusliigaan, syö muutaman kourallisen opiumia ja pelastaa sekä päivän että tytön. Hulvatonta menoa."

1408 (2007)
"Varsin hyvä tunnelma oli alkupuolella. Kauhu oli toimivaa ja näyttelijät vakuuttavia. Sitten homma kuitenkin ikään kuin lässähtää, ja sitä vain odottelee loppua. Loppuratkaisu olikin harvinaisen epäkekseliäs. Vaikka elokuvan alun perusteella olisin saattanutkin ruveta lukemaan Stephen Kingin kirjoja, todisti loppu sen, mitä olen aina uumoillutkin ja minkä takia en niitä ole alkanut lukemaan: Kukaan monta tarinaa vuodessa julkaiseva ei voi onnistua luomaan kaikista tarinoistaan omaperäisiä, ja mahdollisten helmien etsiminen muiden joukosta ei todennäköisesti ole vaivan arvoista."

Resident Evil: Tuho (2007)
(Resident Evil: Extinction)
"Ai, tämäkin elokuvasarja on jo ehtinyt kolmanteen osaansa. No, mikäpä siinä, kyllä minulle aina kunnon zombimättö kelpaa. Jovovichin Millakin kun on ihan nättiä katseltavaa. Toiminta oli ihan hienoa. Kuvaus ei oikein aina tahtonut pysyä perässä, mutta ihan riittävän näyttävää jälkeä sitä oli saatu aikaan. Välillä oli myös jotain outoja hidastuksia Jovovichin reisiin. Valitettavasti edelliset osat eivät olleet minulla kovin tuoreessa muistissa, joten ne pienet mukana olleet juonielementit jäivät hieman hämäriksi. Tosin ei tätä katsoessa nyt ihan kvanttiteorian ymmärtämistäkään tarvitse: Zombit on tapettava, isot korporaatiot ja niiden kätyrit ovat pahoja ja muut vielä mahdollisesti elossa olevat hyviä. Supervoimat ja kloonit ovat myös ihan OK. Juuri sitähän se on, mitä voi olettaakin: viihdyttävää räiskintää."

Sniffer (2006)
"Onhan se, “vapaana kuin lintu” jne."

Lunch (2001)
"Ei ollut hauska, mutta lopputvisti nosti kuitenkin pisteitä."

Treasure Raiders (2007)
"Uhhuh, ennakkotiedot eivät olleet väärässä, se oli huono. Juoni oli mitätön, kerronta surkeaa ja näyttelijätkin toivottomia. Kaiken kruunasi tökerö, venäjänmurteinen englanti ja heikko musiikki/äänimaailma. Luulisi, että David Carradine saisi Kill Billin jälkeen taas vähän parempiakin rooleja valittavakseen, mutta ei kai sitten. Onneksi sentään tässä oli Venäjän oma Arnold Schwarzenegger, Alexander Nevsky. Toivottavasti näemme hänet vielä tulevaisuudesta lähetetyn robotin roolissa."

Yhden miehen armeija (1979)
(A Force of One)
"Sehän oli yllättävänkin hyvä. Ei siinä tietenkään mitään jännitystä tai omaperäistä ollut, mutta kyllä sen kuitenkin katsoi pahemmin kyllästymättä. Ehkä näitä 1970-luvun elokuvia näkee niin harvoin, että kulissit viehättävät. Chuck Norris oli kovin nuori, eikä oikein näyttänyt Chuck Norrikselta. Kierrepotku kuitenkin sujui jo tässä läpimurtoelokuvassa."

Keskusasema (1958)
(Bab el hadid)
"Klassikkoelokuvista ei elokuviin vihkiytymätön aina välttämättä tiedä, miksi ne oikeastaan ovat klassikoita. Siksipä minäkin joudun nyt arvailemaan. Vastaavantyyppisiä elokuvia on kyllä tehty useitakin, joskaan ei välttämättä Egyptissä. Eikä ehkä tuohon aikaan, mutta minun on vaikea laittaa tätä aikajanalla muiden elokuvien rinnalle. Sen sijaan yhteiskunnallisesti elokuva tarjoaa mielenkiintoisen ajankuvan kehittyvästä, eli länsimaisemmaksi muuttuvasta Egyptistä (tai Kairosta nyt ainakin): Ammattiliittoja ja naisjärjestöjä perustetaan, ja köyhien maalaisten ja rikkaiden kaupunkilaisten kulttuurierot ovat selkeät. Tarina on perinteinen, ehkä hieman yllätyksetön, mutta kuitenkin riittävän vankalla “rutiinilla” tehty. Elokuva on pohjimmiltaan film-noir-kolmiodraama, mutta mukana on myös komediallisia ja jopa musiikillisia elementtejä, jotka eivät kuitenkaan ehkä kulttuuri- ja aikakausieroista johtuen välity oikein. Tarinankerronta on tuon ajan (vastaaville länsimaisille) elokuville tyypillisen nykivää, mutta kuvaus ja äänimaailma ovat kohdallaan. Kaikkinensa elokuva on kaltaiselleni muka-elokuvaharrastajalle mielenkiintoista, mutta nykyräiskintöjä rakastavalle varmasti tuskaisaa katseltavaa."

Spider-Man ja Stan Leen uskomaton universumi (2002)
(Stan Lee's Mutants, Monsters & Marvels)
"En nähnyt Kevin Smithin käyttävän valmiiksi kirjoitettuja kysymyksiä kertaakaan haastattelun aikana. Toki moinen on leikkauksilla ja kuvakulmilla mahdollista peittääkin, mutta toisaalta hän on itsekin kirjoittanut Marvelin sarjakuvia, joten ehkä hän todella tietää asiasta jotain… Mielenkiintoinen haastattelu se oli, vaikka Stan Lee välillä sortuikin peri-Hollywood-tyyliin kehuskelemaan kaikkia maasta taivaisiin. Toki tämmöisiä dokumentteja katsoessa täytyy aina olla edes kiinnostunut aiheesta, sillä muuten moinen lätinä käy varmasti puuduttamaan. Keskustelua seuratakseen ei kuitenkaan tarvitse olla Smithin kaltainen fani."