Little Black Sambo (1935)

Mebollix (2006)
"Komedia vasektomiasta ei yllätä eikä toisaalta petäkään. Hedelmällisestä aiheesta on saatu kokoon aivan kelvollinen kymmenminuuttinen. Tehokkaat ja sopivasti annostellut ääniefektit lisäävät elokuvakokemuksen tehoa."

Yesterday (2019)

Monsieur Hire (1989)

Onnenpeli (1965)

Meren hiljaisuus (1949)
(La silence de la Mer)

Grey (1996)
(Grijs)

Woody Woodpecker (1941)

Ali G (2002)
(Ali G Indahouse)

The Sunshine Makers (1935)
"Hyvät hippitontut keittävät omatekoista päivänpaistetta ja käyvät sen avulla sotaa pahoja haltijoita vastaan. Taistelu on kiivasta ja se aaltoilee puolelta toiselle. Omintakeinen idea paikkaa hyvin piirrosjäljen puutteita, onnistunut erilainen sota-animaatio on siis kyseessä."

Monster - Aileen Wuornos (2003)
(Monster)

The Hard Guy (1930)

Pi - usko kaaokseen (1998)
(Pi)

Puhumattakaan naisista (1964)
(För att inte tala om alla dessa kvinnor)

Trafficopter (1972)

Romeon on kuoltava (2000)
(Romeo Must Die)

Lady, Play Your Mandolin! (1931)
"Erikoisin näkemäni animaatio pitkään aikaan. En oikein tiedä, että kertoiko tämä viinan kiroista vaiko iloista."

Dan in Real Life (2007)

The Brave Tin Soldier (1934)
"H.C. Andersenin satuun perustuva perusvarma animaatio jalkapuolesta tinasotilaasta ja soittorasian balleriinasta. Lempi leiskuu ja rakkaus voittaa. Tuttuja klassisia hahmoja vilahtelee taustalla useita."

Aviovaimo Pariisissa (1967)
(2 ou 3 choses que je sais d'elle)
"Godardin kaupallistumisen vastaisesta elokuvasta 1960-luvun Pariisista on hyvin vaikea saada juuri minkäänlaista tolkkua. Irrallisen oloiset kohtaukset löyhässä viitekehyksessä kertojan kuiskatessa manifestiaan saa katsojan pyörittelemään päätään, mutta toisaalta kaunis kuvaus pääsee esille paremmin, kun varsinaista juonta ei ole. Positiivisena huomiona aivan pahimpia godardismeja ei leffassa ole ja elokuvan leikkaus ei saanut voimaan pahoin. Myös äänipuoli kertojan ääntä lukuunottamatta oli oman korvan myötäistä, eli pahimmillaankaan se ei häirinnyt liikaa. Flippereiden ystävänä on mukava huomata, että tässäkin ohjaajan leffassa flippereitä on kuvan taustalla ja niillä jopa pelataan aktiivisesti. Kuuluisa kahvikuppikohtaus on hienosti toteutettu ja tuntuu piristävältä levottomassa kuvavirrassa. Taiteen ja tekotaiteen raja on häilyvä, kuten Godardin elokuvissa usein. Leffa ei ole missään nimessä huono, mutta itse ainakin pidän enemmän ohjaajan 1960-luvun alun tuotannosta. Pidin tästä enemmän kuin Alphavillestä ja Week Endistä, mutta vähemmän kuin Une femme est une femmestä. Ranskalaisen uuden aallon ystäville tätä elokuvaa voi varauksetta suositella, mutta muille tämä voi olla melkoisen raskassoutuista katsottavaa. Godardin leffoihin tutustumista ei tällä kannata aloittaa."