Todella tyylikäs ja tunnelmallinen toiminta/draama. Ainut mikä alkaa häiritsemään suomalaisissa elokuvissa on samojen näyttelijöiden kierrätys, mutta minkäs teet kun niin pieni maa ja pienet kuviot. Kari Hietalahdelle oscar, ellei suorastaan kaksi! Se mies on NERO!

Oli kyllä hauska. pidän tällaisista nostalgiaelokuvista, vähän vähempi väkivalta olisi kyllä riittänyt. Uki ja Kari olivat viihdyttävimmät henkilöt.

Testosteronin tuoksuinen, mielenkiintoista ajankuvaa välittävä rikosdraama. Edelmann, Franzén ja Hietalahti ovat uskomaton kolmikko - ja poliisina tietysti aina loistava Veijonen. Toivottavasti Jusseja ropisee ensi vuonna. Tompan hahmossa yllättävää monipuolisuutta, syvyyttä ja herkkyyttä.

Jos leikkauspöydällä olisi maltettu naksaista 15-20 minuuttia pois, paketti olisi ollut hallitumpi. Elokuva kärsii tyhjäkäynnistä varsinkin loppupuolella.

En tästä kyllä itse olisi rahaa maksanut, enkä tuskin edes warena katsonut, mutta minkäs teet, kun Finnkino rikkoo uudet hienot digitaaliprojektorinsa ja pitää vaihtaa elokuvaa projektin päätöstilaisuusiltana.

Nähty jo niin vitun monta kertaa (sentään Pihla Viitala oli tuore näyttelijä!) eikä tarjonnut mitään yllätyksiä. Paitsi korkeintaan sen, että kerran musiikki kuulosti MELKEIN post-rockilta. Mäkelä-Selin-parivaljakko on kyllä erittäin rutinoitunut poistamaan kaiken yllätyksellisyyden ja tunnelman draamakomediasta kuin draamakomediasta, mutta sentään se komediapuoli vielä pari kertaa puski leffan aikana esiin.

Eihän tämä nyt mikään susihuono elokuva ollut, vaikka minulta pari kertaa varmaan tukahdutettu "Eih!" teatterissa vuodahtikin, mutta kun eivät nämä suomalaiset elokuvat tarjoa mitään yllätyksiäkään. Ennalta-arvattavaa, tasapaksua soopaa ja mukadramaattisia hidastuksia. Helvetti soikoon!

Ylipitkä, mutta muuten varsin toimiva kotimainen uuden polven elokuva. Rahaa oli selvästi käytetty ja sekin näkyi toimivana visuaalisena ilmeenä. Näyttelijät onnistuivat rooleissaan enimmäkseen mainiosti ja sivuroolimiehityskin oli päteviä tekijöitä täynnä. Käsikirjoitus oli tällä kertaa elokuvan heikoin lenkki paikoittaisessa hapuilevuudessaan, eikä ohjaus ollut terävintä kotimaista kärkeä.

Laadukas kotimainen tuotanto, joka kannattaa kertaalleen katsoa. Hyllyyn en ole hankkimassa.

Häjyt Helsingissä. Onhan näitä nähty. Samat naamat jotka näyttelee samoja tyyppejä kuin aina ennenkin. Ja mikä helvetti siinä on että suomalaisessa elokuvassa ei vieläkään osata käyttää ääntä niin, että repliikeistä saisi kunnolla selvää?

Kyllähän nämä kerran katsoo, mutta tuskin tätä kukaan viiden vuoden päästä muistaa. Ei Suomessa näköjään tarvitse tehdä parempaa, kun tämäkin riittää ylistyssanoihin.

Ei tämä elokuva huonosti tehty ollut, mutta karua katsottavaa se oli, eikä mitään erityisen hyviä fiiliksiä syntynyt. Hetkittäin kykenin kyllä samaistumaan miehen elämän tuskaan :-) Ammatinvalinnan ohjaukseen elokuva toki on mitä mainioin; rötöstelijän hommia ei mitenkään glamourisoitu, vaan aika valjussa valossa ala näyttäytyi.