Yllättävänkin hyvä. Ei suotta yritetty vääntää tarinoita toisiinsa. Kaikesta synkkyydestä ja melankoliasta huolimatta kaikki meni kaikilla kuitenkin (luonnollisesti) lopussa hyvin, mistä vähän miinusta. Puitteet ja tekninen toteutus olivat ilokseni kuitenkin onnistuneita.
Hyvä oli. Etenkin lapsinäyttelijät loistivat. Tosin sai taas miettimään mennäänkö näissä Louhimiehen inhorealistisissa synkistelyleffoissa käsikirjoituksellisesti hiukan turhan helppoa tietä kun oikein tikistetään mahdollisimman paskoja elämäntilanteita, shokkikohtauksia ja tragedioita ruudulle kyynelten toivossa ;) Ehkäpä nykypäivän kaikkeen turtunut leffayleisö sen vaatii.
