Glasnostia edeltävän ajan neuvostoelokuvaksi tämä on suoranainen ihme. Miten niin kontrolloidussa systeemissä kuin Neuvostoliitto oli ennen glasnostia on voitu luoda tällainen elokuva missä on mustalaisromantiikkaa ja eroottistakin latausta. Tarina oli vähän sekava, mutta maisemat, pukuloisto ja musiikki jossain määrin korvasivat tämän puutteen. Ja eritoten väkevä loppu. Tyylilajiltaan tämä ei mielestäni ollut musikaali, vaikka sellaisena tätä mainostettiinkin, kuin enintään puoliksi. Ehkä enemmänkin historiallista draamaa.