Kate Winslet ja Jim Carrey vetäisevät todella hienosti todella hienot roolinsa.
Pienenä miinuksena mainittakoon, että puolivälissä leffaa on tarpeettoman paljon toistoa ja pohdiskelua, mutta elokuvan loppuun päästäessä moinen pikkuseikka on jo kerinnyt unohtua.
Erittäin hyvin pysyi elokuva kasassa. Hyviä, mutta ei mitään tavattoman erityisiä roolisuorituksia. Mikään ei ärsyttänyt, mutta toisaalta ei tämä myöskään aivan kympin arvoisesti säväyttänyt.
Riipaisevan kaunis matka mielen syövereihin. Charlie Kaufman on nero, eikä paljon vähempää voi Michel Gondrystakaan väittää. Carrey uransa toistaiseksi hienoimmassa roolissa!
Leffan idea ihan mielenkiintoinen, mutta toteutus oli huono. Muistojaksot olivat aivan liian pitkiä, ehdin monesti haukottelemaan. Lisäksi loppukohtaukset olivat sekavia. Jim Carrey esitti hyvin osansa, mutta Kate Winsletti ei sopinut osaansa. Sen näyttelemisestä ja olemuksesta ei tullut samaa kuvaa, mitä sen hahmon olisi pitänyt olla. Pelkästää punaset hiukset ei tee ihmisestä impulsiivista jne.
Jos toisen ihmisen voisi vain pyyhkiä mielestään? Entä jos ihmissuhteen voisi aloittaa uudestaan ilman menneisyyden painolastia? Ottaisitko pillerin? Vai ovatko sydänsurut raastavuudessaankin erottamaton osa sitä mitä olet?
Charlie Kaufmanin elokuva pureutuu syvälle parisuhteiden -ja suhteettomuuksien kiemuroihin raikkaalla ja puhuttelevalla tavalla. Kerrankin rauhallisesti näyttelevä Jim Carrey loistaa.
Pienenä miinuksena mainittakoon, että puolivälissä leffaa on tarpeettoman paljon toistoa ja pohdiskelua, mutta elokuvan loppuun päästäessä moinen pikkuseikka on jo kerinnyt unohtua.