Wong on luonut aikansa hienoimman tulkinnan rakkauden riipivästä sävelestä, joka sekä erottaa että yhdistää ihmisiä. Omatakeisella tyylillään rakennettu elokuva on mestariteos, joka jättää jälkensä. Viimeinen tango Buenos Airesissa tanssitaan tunteikkaampana, kuin koskaan.

Happy Together on Kar-Wai Wongin rujon kaunis rakkaustarina, jossa rakkaus saa tuntemaan kipua, tuskaa ja yksinäisyyttä. Wongin ja luottokuvaaja Christopher Doylen tapa tehdä elokuvia on eräänlaista visuaalista runoutta, jossa värit ovat sidoksissa tunteisiin ja luovat vahvasti tunnelmaa. Tämän vuoksi alun mustavalkoisuus tuntuu tavallista tehokkaammalta keinolta katsojan herättelemiseen. Tehokasta on myös musiikin käyttö, sillä elokuvan musiikki tuntuu täydentävän kuvastoa täydellisesti.