Kolmetuntisena moni elokuva tuntuisi pitkältä, mutta "Drive My Car" onnistuu pitämään otteessaan koko kestonsa ajan. Kuinka se sen sitten tekee?

Ensinnäkin, hahmoille ja tarinalle annetaan tilaa kehittyä rauhassa. Asioita ei pakkosyötetä, vaan katsoja saa tehdä huomionsa rauhassa. Ja vaikka elokuva sijoittuukin teatterin maailmaan, kokonaisuudesta nauttiminen ei vaadi kummoisiakaan pohjatietoja. Pienestä kirjallisuuden tuntemuksesta on etua, mutta mitään obskuuria tietämystä ei tarvitse omata elokuvasta nauttiakseen.

Toiseksi, kuvan ja äänen yhteistyö toimii erinomaisesti. Ääni väistyy välillä lähes kokonaan ja antaa kuvalle sen tarvitseman tilan. Äänen käytön minimalismi kuuluu myös siinä, että vaikkapa rengasmelu on yksi tärkeä ääniraidan elementti. Moni road movie kadottaa tien äänet ääniraidalta lähes olemattomiin, vaikka pitkillä automatkoilla ne omalta osaltaan luovat matkan tunnelmaa.

Kolmanneksi, näyttelijät tekevät erinomaiset ja uskottavat roolisuoritukset. Alun lähes kaurismäkiläisestä tunnelmasta päästään elokuvan edetessä kiarostamilaiseen hitaan lämpimään ja arkipäiväiseen kanssakäymiseen.

Pitkä elokuva vaatii aina aikaa ympärilleen, joten "Drive My Car" on kiireetön elokuva kiireettömiin iltoihin.