Elokuvan katsominen on vähän kuin lukisi Harmsin novellikokoelmaa. Se vaatii tarkkaavaisuutta ja pitkää pinnaa. Paikoin jaksavaisuus palkitaan, mutta pääasiassahan tämä oli vain kokoelma sattumia ja sekalaisia kohtauksia, joista kyllä voinee jonkinlaisen kokonaisuudenkin muodostaa. Musiikki oli varsin toimivaa.

"Runot eivät ole piirakoita emmekä me sillejä."

Näihin sanoihin päättyi OBERIU-ryhmän manifesti. Tähän Todellisen taiteen yhdistykseen kuuluneet taiteilijat, Daniil Harms muiden muassa, vastustivat Neuvostoliitossa vallinnutta taiteellista sananvapautta rajoittanutta valtiojohtoista ilmapiiriä, jossa vain isänmaallista realismia arvostettiin ja julkaistiin. Avant-garde ja absurdismi eivät siis lyöneet leiville ja tämä tulee hyvin ilmi niissä elokuvan kohtauksissa, joissa Harms koettaa saada tekstejään julkaistuksi.

Harmsin aikuisille suunnattuja tekstejä ei julkaistu hänen elinaikanaan ja hänen postyymisti julkaistut teoksensa on koottu sekalaisista paperilapuista, joita saatiin kerättyä talteen ja piiloon hänen asunnostaan kuolemansa jälkeen. Kun tämän ottaa huomioon, on jossain määrin sopivaa, että Harms-elokuvakin on joukko kohtauksia, jotka enemmän tai vähemmän liittyvät toisiinsa. Perinteistä elämäkertaelokuvaa Harms ei siis muistuta, mutta avaa kuitenkin ikkunan Harmsin ja aikalaistaiteilijoiden maailmaan. Tästä ikkunasta mahtuu putoamaan myös muutama utelias eukko, sillä elokuvan todellisuus ja Harmsin tarinat sulautuvat yhteen eräänlaiseksi unenomaiseksi, mutta yhteiskuntatietoiseksi kokonaisuudeksi, jossa moderni huvivene voi ilmestyä 1930-luvun Pietariin sijoittuvan kohtauksen taustalle, aivan tarkoituksella.

Saako tästä elokuvasta sitten mitään irti, jos ei ole tutustunut Harmsin tuotantoon? Elokuvan voi epäilemättä katsoa itsenäisenä teoksena vallan hyvin, mutta tapahtumien taustojen ymmärtämiseksi itäisen naapurimme lähi- ja kulttuurihistorian tunteminen on suureksi avuksi. Kuvalliset oivallukset toimivat välillä oikein hyvin, mutta kun aiheena on Daniil Harms, sitä odottaa enemmän järjettömyyttä ja yllätyksiä kuin elokuva lopulta tarjoaa.

Harms on hieman liian tavallisen ja turvallisen elämäkertaelokuvan muotoinen kuvaus Daniil Harmsista, eräästä viime vuosisadan oudoimpien pikkutarinoiden kirjoittajasta.