Hyvä, muttei oikein sävähdyttänyt missään kohtaa.

Mahtava elokuva! Katsottaessa voi aistia taianomaisuuden. Lisäksi elokuva laittaa ajattelemaan.
Jokaiselle katsojalle elokuva ei välttämättä aukea.

Kumman paljon sitä ehtii elokuvasta unohtaa, kun sen näkemisestä on 11 vuotta aikaa. Ruususymboliikka avautui nyt aivan uudella tavalla, tosin nyt 30-vuotiaana suhtaudun arveluttavaan Lolita-kuvioon hyvin eri tavalla kuin 19-vuotiaana likkana.

Ihan OK. Enemmän olisi voinut käsitellä nuoren tytön ja vanhemman miehen välistä juttua (tai sen puutetta). Naapurin pojan yksityinen helvetti ja siitä suoriutuminen oli mielenkiintoista.

Kaunista, vaikka rumaa.

Mukavaa katseltavaa.

Ekalla katsomiskerralla jäi kesken, taisi olla väärä mielentila. Toisella kerralla sitten iski kunnolla.

Ajatuksia. Toivottavasti jokainen tämän elokuvan jälkeen katsoo maailmaa edes hetken eri tavalla.

Kolme vuotta USA:ssa asuneena voin sanoa, että ensimmäisen katselukerran jälkeen olin haltioissani ja erittäin tyytyväinen siihen kuinka ironian avulla käsiteltiin kyseisen maan yhteiskunnan epäkohtia. Luulempa, että muutama amerikkalainenkin pysähtyi miettimään asioita tämän leffan aikana tai sen jälkeen. Erittäin tarpeellinen kriittinen näpäytys amerikkalaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle yleensä.

Hauska ja pistävä.

Loistava. Jotenkin kutkuttelee mieltä, kun sitä katsoo. Tämän jälkeen myös Kevin Spacey on ollut mielestäni hyvä näyttelijä.

Yhdeksänkymmentä luvun yksi parhaimmista elokuvista. Mustahuumori kuljettaa elokuvaa ja sen henkilöitä hienosti eteenpäin. Spaceylta loistavaa työtä, samoin kun Conrad Hallilta. Varsinainen taidonnäyte debyytiksi.

Kun ironisoidaan keskiluokkaista elämänmenoa, minuun kolahtaa enemmän vaikkapa Todd Solondzin Happiness. Beauty oli turhan ennalta-arvattava.

Ennakko-odotukset tämä lunasti puhtaasti, paljon tätä onkin kehuttu. Hauska juoni...

Mestariteos. Pistää ajattelemaan syvällisiä asioita ja saa useemmassakin kohdassa kyyneleen silmäkulmaan.