Hieno ruotsalainen kauhuteos. Hiipivän jännittävä, hyvin näytelty ja mukavan omaperäinen kerronta. Kyllä ne ruotsalaiset taitaa kauhurypistyksetkin meitä paremmin.
Vaihtoehtoista kauhua, sellaista jota minäkin katselen mielellään. Ei liiallista mässäilyä ja säikkykohtauksia vaan rakennetaan se tarina jotenkin paremmin ku perus hollywoodrainassa. Hyvin lavastettu 70/80-luvulle ja hahmot ovat mukavan mielenkiintoisia.
Mitä vähemmän tiedät tästä elokuvasta sen nähdessäsi, sen parempi. Älä siis lue tätäkään arvostelua, ennen kuin olet sen nähnyt...
Visuaalisesti elokuva oli erinomainen, samoin äänimaisemansa osalta. Näyttelijät olivat loistavia, erityisesti lapset rooleissaan. Vanhaan, ja nykyään jopa kulahtaneeseen aiheeseen oli saatu hämmästyttävän paljon tuoreutta ja omaperäisyyttä. Monessa kohtaa elokuvan aikana tulin ajatelleeksi, että "Jaa, sen voi tehdän näinkin". Tunnelma piti otteessaan loppuun saakka, eikä mikään elokuvan osa-alue tökkinyt vastaan.
Lopullinen arvosana häilyi siinä ysin ja kympin välimaastossa, mutta taipui lopulta ylöspäin omaperäisyyden ja silkan kiehtovuuden, jopa tietynlaisen viehättävyyden, takia.
Luen ja katson tällä hetkellä kaikkea koulukiusaamiseen liittyvää (näköjään) kouluammuskelujen näkökulmasta. Tässäkin koulukiusaamisen ja koston teema voimakkaasti läsnä, toteutus tosin raikas: 12-vuotias poika saa apua "ikäiseltään" vampyyritytöltä. Kåre Hedebrant ja Lina Leandersson ansaitsevat kyllä aplodit hienosta näyttelijäntyöstä: herkkää!
Hienoja yksittäisiä kohtauksia, jotka jäävät mieleen kummittelemaan. Vaikuttava visuaalinen ilme. Herkkä ja koskettava, omalla tavallaan myös kaunis ystävyyden kuvaus.
