Ykkäsosaa selvästi rauhallisempi ja eheämpi kokonaisuus.<br>
Kaikki Tarantino-elokuvan tunnusmerkit oli silti tässäkin, loistava soundtrack, näyttäviä kuolemia ja vinkeää dialogia.<br>
Esim Matrixeihin verrattuna tämä leffakaksikko on siitä outo tapaus, että kysessä todellakin tuntuu olevan yksi pitkä elokuva joka on pätkäisty keskeltä kahtia. Leikkaamalla tämän kakkososion alusta lyhyt selityspätkä pois ja liittämällä palat yhteen saisi varmaankin täysin toimivan kokonaisen elokuvan ilman sen kummempaa lisämuokkausta, vaikka rytmi muuttuukin kohtuu radikaalisti osien välillä.

Tässä osassa oli hieman erilainen tunnelma verrattuna ykkösosaan, siinä mielessä ehkä ymmärtääkin elokuvan jakamisen kahtia. Rauhallisempi tosiaan.

ihan turha leffa, ykkös osassa oli jotain mielenkiintosta, tässä oli varmaan sitä katottavan arvosta osuutta 5 minuuttia.

Ja kostoretki jatkuu... Morsian on jo saanut erinäisen määrän entisiä työtovereitaan tapettuaan, mutta vielä riittää työsarkaa.

Olihan tämä tällaista väkivallan balettia taasen, tosiaan hieman rauhallisemmalla temmolla. Eipä tämä mitään suuria tunteita ja syviä ajatuksia herättänyt. Kiva, että loppu oli sellainen kuin oli, mitähän sitä söisi tänään iltapalaksi..?

Tai oikeastaan, kyllä se pari asiaa sai mieleeni, joita tuli sitten mietittyä leffan jälkeen...
1) Miten totuusseerumi toimii?
2) Miksi Uma Thurmania pidettiin nälässä?

Kaunista katsella.

Hieno, ensimmäisestä poiketen enempi "oikea elokuva" jos aiemmastakin pidin omalla tavallaan.

Loppujen lopulta aika surkeata katsottavaa, kaikki pisteet vain siitä hyvästä että halusi nähdä tapahtuuko tässä osassa jotakin järkevää ja siitä, ettei oltu sorruttu ylenpalttisiin kliseisiin.

Toisin kuin ykkösosassa, tässä oli aivan liikaa tarantinon typerää dialogilässytystä ja liian vähän toimintaa. Näyttelijöiksikin olisi voinut laittaa jotain oikeita taistelulajien taitajia, siloposkisten hollywoodstarojen kompastelu on aika hölmön näköistä.

Vähän vielä heikompi esitys kuin ensimmäinen osa. Alku vaikutti lähes lupaavalta, mutta sitten koko homma alkoi lässähtää ja loppu oli kyllä niin tyhjänpäiväistä paskanjauhantaa, että alta pois.

Jos näistä kahdesta olisi koostanut yhden puolentoista tunnin pätkän, niin ehkä jaksaisi haukottelematta katsella, mutta tällaisenaan tämä on yhden oman erinomaisuutensa kaapuun kietoutuneen ohjailijan julkista masturbaatiota.

Kill Bill vol.2 on selvästikin enemmän tarantinomaisempi kun ykkösosa. Kun ensimmäinen KB oli kungfu leffa muistutti KB2 enemmän spagettiwesterniä.

Oikein hyvä tämäkin, vaikkei aivan yhtä mukaansatempaava ja hauska kuin eka osa.

Samuraileffa muuttui spagettiwesterniksi, samalla tunnelma latistui. Hienoja, absurdeja kohtauksia ja tarantinomaista dialogia pullollaan, mutta jokin jäi puuttumaan. Ei vaikuttanut enää ykkösosan lailla.

Minusta taas ykkösosa on paljon jännitteisempi ja kiinnostavampi kuin tämä. Kakkosessa kyllä yksi elokuvahistorian ahdistavimmista kohtauksista (arkku), mutta kaikki hunajan makuinen äitiysmystifiointi elokuvan lopussa aika odottamatonta ja suorastaan kiusallista, ei oikein sovi tyyliin. Billin & Beatrixin loppuselvittely liian pitkitetty. 1-2 Tarantinoa parhaimmillaan, joka tapauksessa.