Aika epästonemainen presidenttileffa. Kaikenkaikkiaan todenmukaisuudesta en tiedä, mutta vaikutti yllättävän hyvältä ja neutraaliltakin henkilökuvalta kohteestaan. Elokuva ikäänkuin tarkkaili George W:tä antaen tämän itse puhua puolestaan eikä sortunut liiaksi osoittelevaan kohteensa demonisointiin niinkuin lähtökohtaisesti olisi voinut odottaa.

Sivuhenkilöt jäivät hutaistuiksi (erityisesti Condoleeza Rice) ja varsinkin Rumsfeldt ja Cheney olivat melko kärjistettyjä ja karikatyyrimaisia pahiksia.

Elokuvasta paistoi paikoitellen muutenkin läpi se, että se tehtiin ilmeisesti aina kiireaikataululla.

Stone harrastaa keskinkertaista hahmokerrontaa Bushin varjolla. Kun tosielämän statuksen riisuu, jää jäljelle valju versio äkkipikaisesta henkilöstä, joka pyrkii todistamaan oman pätevyytensä. Mitään suurta kehitystä ei päähenkilön kohdalla tapahdu, mikä luo painetta taustatapahtumien mielekkyydelle. Näiden kohdalla W. jää äärimmäisen tasapainottomaksi ja fokuksettomaksi.

Sivuhenkilöt ovat esikuviensa näköiseksi maskeerattuja patsaita ja pääosin mielenkiinnottomia. Brolin on taitava imitaattori koko olemukseltaan, mutta hahmoista uskottavin on Cormvellin esittämä Bush senior.

Ammattitaitoisesti tehty kolmen tähden elokuva presidentti Bush nuoremman elämästä, isäsuhteesta, poliittisesta urasta, ja siitä presidenttikauden suuresta ratkaisusta seurauksineen. En tiedä, ehkä hänestä ei yli kolmen tähden elokuvaa saa. Myös Rumsfeldtin, Powellin ja Ricen roolit suhteessa siihen sotaan olivat kiintoisat, eli ainakin minulle uutta tietoa (tai sitten "tietoa").