Sekavaa juonenkulkua Lynchin tyyliin, itse kieltäydyn yrittämästä tajuta Lynchin sekoiluja :)

Unenomaisuudessaan ja sekavuudessaan mahtava elokuvaelämys.

Sekava elokuva, josta jäi silti ihan kiva jälkimaku.
En tiedä pitäisikö olla pilvessä että tämänkin leffan ymmärtäisi kunnolla.

Lynchista joko pitää tai sitten ei pidä. Pidin. Hieno tunnelma.

Kahdesti olen tätä elokuvaa yrittänyt katsoa, kahdesti olen nukahtanut. Osasyynä voi tietysti olla ajankohdan myöhäisyys ja se että tätä elokuvaa katsoessa pitäisi olla skarppina ja ajatella. Kokeilen kolmannen kerran skarppina keskellä päivää, ehkä se silloin avautuu.

Mielestäni ymmärsin ainakin suurimman osan elokuvasta.. :) Tyhjä mieli elokuvan jälkeen on aina hyvä merkki, tämän jälkeen oli "tavallista" pidempi ajatusten toimintaseisokki.

Minä en usko, että tuossa on edes mitään tajuamista. Puutui vaan v*tun jättiläiset ja kääpiöt. Lych aliarvio ihmisiä!

Elokuvalliset keinot kyllä hallussa tässä leffassa, varmaankin eroottisin kohtaus mitä ikinä olen leffassa nähnyt. Muutenkin kohtaukset upeita.

Harmi vain että juoni on jotain niin käsittämätöntä, ettei sitä voi irrallisten kohtausten välistä ymmärtää mitenkään. Ei siinä että taideleffoissa jotain vikaa olisi, mutta sen verran voisi katsojalle antaa vinkkiä tapahtumista, että pysyisi kärryillä mukana.

Jälkeepäin piti etsiä selitys leffan tapahtumille, kuulemma siinä joku näki unta, sitten tappoi itsensä? Tai jotain..

Ainoastaan hieno tunnelma ja näyttelijäsuoritukset pitivät mielenkiinnon yllä. Lopussa tosin meinasi jo itku tulla kun elokuva karkasi täysin käsistä, eikä ollu mitään hajua mitä siinä tapahtuu.

Elokuvan käännekohta löytyy kun miettii tarkkaan pienen rasian aukeamishetkeä ja sen ympärille nivoutuvia tapahtumasarjoja. Mikä oli fantasiaa ja mikä todellisuutta?

Tooodella hämärä elokuva. Kun poistuin elokuvista ei minulla ollut mitään hajua mitä tässä nyt oikeasti tapahtui. "Twin Peaks"-Lynchin tarkoituksena on ilmeisesti ollut laittaa katsoja tosissaan sekaisin. Sekavuudesta huolimatta kohtalainen leffa (kunhan lukee ensin netistä mitä siinä oikeasti sitten tapahtuikaan=). Leffan naispääosan esittäjät vetävät pisteet kotiin ainakin muutamassa kohtauksessa =).

Pitäs ehkä katsoa uudestaan, kun "muutama" kohta jäi epäselväksi.

Tossa on se juoni selitettynä:
http://www.at-bristol.org.uk/Optical/images/ImpossibleTriangle_image.gif

Erinomaisen tunnelmallinen ja omaperäinen elokuva. Nyt kun tämän neljännen kerran katsoin, niin huomasin että tämä on paras katsoa semmosena kuin mitä se on, eikä edes yritä miettiä väkisin kaikkia kiemuroita... (Vieläkin tämä vaan sekoittaa pään... mutta tuntui ainakin siltä, että loppupuolella hypittiin ajassa edestakaisin hyvin ahkerasti:)

Yksi niistä elokuvista joita voi katsoa kerta toisensa jälkeen ja saada siitä aina jotain uutta. Moni ei ole tähän pystynyt.

Ziisus mikä tapaus! :-D Hitto, monta kertaa ehdin laskemaan arvosanaa kympistä, mutta aina se nous takasin :-D Aika paha sanoa tästä mitään, pitkästä aikaa leffa, joka pitäs katsoa uudestaan, että pysyis täysin mukana mitä kaikkea tässä tarjottiin :-)

Ainoa mistä voin näin ekan katselukerran jälkeen valittaa, on äänenvoimakkuus. Ziisus siis, mun piti pitää volumeit aika korkeella, että kuulin mitä ne hölisi, sitten kun tuli Nelosen mainokset, niin KATABUUUUMMM! korvat räjähti atomeiksi.................toki leffan sisälläkin oli hieman turhan suuret äänenvoimakkuusvaihtelut, mutta kyllä ne kesti, toivat lisätunnelmaa.

Ite ymmärsin juonen pääpiirteittäin, viimeistään lopussa. Matkan aikana oli ongelmia pysyä mukana, jolloin olin laskea arvosanaa, mutta onneksi jaksoin katsoa loppuun asti :-) Oli kyllä pikkasen skitso olo, kun leffa päätty :-D

Avonainen ja tulkintavapaa Tv-sarjan pilottijaksoksi alunperin suunniteltu elokuva kuvastaa omintakeisella tyylillä sielun hukkumista Hollywoodin kontrolloidun ja säädellyn koneiston syövereihin. Painajaiset ja haaveet saavat elollisia muotoja elokuvakaupungin sisällä, ja lopulta kaikki johtaa kuuluisalle Mulholland Drivelle.

Ensimmäisellä katselukerralla en mitään ymmärtänyt, mutta nyt toisen kerran katsottuani tämähän on ihan selkeetä pässinlihaa. Lost Highwayn, Mulholland Driven ja Inland Empiren tajuaminen (kyseessä tavallaan trilogia) on opittavissa, vähän kuin Sudokujen ratkaiseminen.
Jos ymmärtää, että elokuvassa iso osa on päähenkilön haave/fantasiamaailmaa, joka käynnistyy tietystä tapahtumasta, niin vinkit jota elokuvissa päähenkilölle heitellään siitä, että muistatko, näin oikeasti tapahtui / tämä on oikeasti totta hahmottuvat yleensä elokuvien lopussa. Lisäksi elokuvissa tietyt henkilöhahmot kuvastavat jotain tiettyä voimakasta tunnetilaa, kuten mustasukkaisuutta tai sitten pelkoja / kuolemaa. Mulholland Drivessa elokuvan viimeisellä 15 minuutilla (muistaakseni) näytetään, mitä oikeasti tapahtui. Kaikki ennen sitä on fantasiamaailma / kenties taivas / unimaailma, johon päähenkilö joutuu / menee asioiden ollessa liian raskaita. Sama pätee sekä Lost Highwayhyn että Inland Empireen.