Tämä ei ole objektiivinen arvostelu. Myönnän, että olen fanaattinen Star Wars -fani. Friikki saattaisi jopa olla parempi ja kuvaavampi sana.
Klassinen tarina alkaa "in a galaxy far far away", jossa Paha Imperiumi jahtaa Hyvää prinsessa Leiaa. Ennen kiinnijäämistään prinsessa ehtii lähettää avunpyynnön. Tuo avunpyyntö mullistaa Hyvän Luke Skywalkerin elämän.
Aikanaan elokuvan erikoistehosteet olivat ennennäkemättömän komeita ja mahtavia. Erikoistehosteet eivät kuitenkaan ole elokuvan pääpointti (kuten ehkä Prequel Trilogyssa, huoh), vaan elokuvassa on vahva tarina Hyvän ja Pahan taistelusta.
Uusi toivo on Tähtien sota -elokuvista se ensimmäinen ja vaikka Lucas väittäisi mitä, se myös vaikuttaa eniten yksittäiseltä elokuvalta. Sen voi siis katsoa, vaikka muita Tähtien sota -leffoja ei olisi nähnytkään tai tulisikaan näkemään.
John Williams on Nero. Hänen musiikkinsa näissä elokuvissa on komeaa kuultavaa, ehkä kyseisen säveltäjän parhainta. Selkärangassa kulkee kylmiä väreitä, kun kuulee Main themen tahi The Throne Roomin. Aah...
Joku voisi pitää Tähtien sota -elokuvia lapsellisina ja lapsille suunnattuina. Ehkäpä siinä onkin niiden viehätys. Asioita ei ainakaan Uudessa toivossa ole tehty turhan monimutkaisiksi: tässä on tämä Paha ja sen Pahan Iso Paha ase, joka pitäisi tuhota. Tuhoaminen on tietysti vaikeaa, mutta eiväthän Hyvät olisi Hyviä, jos he eivät yrittäisi. Klassinen seikkailu tarina tuosta ikuisesta taistelusta tällä kertaa tapahtumapaikkana on kylmä ja pimeä avaruus. Lämpöä tuo ainoastaan ihmiset ja muut otukset.
En ole mikään Star Wars -fanaatikko, vaikka ilolla näitä
elokuvia katselenkin. Trilogian ensimmäinen elokuva on minusta
hyvä ja mielenkiintoinen, mutta pidin enemmän kahdesta
seuraavasta. Tähän voi tietysti vaikuttaa se, että en nähnyt
tätä elokuvaa näistä kolmesta ensimmäisenä. Joka tapauksessa
hyvä elokuva ja suosittelen jo yleissivistyksenkin kannalta
kaikille (vaikka kaikkihan tämän ovat jo nähneetkin).
Usea vuosi on aikaa siitä kun tämän edellisen (saati ensimmäisen) kerran näin. Nyt sitä katsoo elokuvia ylipäätään eri tavalla, luonnollisesti. Huomio kiinnittyy enemmän yksityiskohtiin kuin ennen.
Täysin objektiivisesti ei elokuvia pysty tietenkään edes arvioimaan, mutta kriittisesti ajatellen elokuva on kovin irrallinen pätkä. (Joo, totta, se on osa sarjaa.) Näyttelijät eivät sinällään tee mitään kovin erikoisia roolisuorituksia. Sen sijaan elokuvassa toimii musiikki ja maailma. Williamsin musiikki luo tunnelmaa loistavasti ja erilaiset otukset siellä täällä kiehtovat.
Erittäin vaikea on arvioida, että mikä olisi arvosana ilman lapsuusajan muistoja ja mielikuvia.
Alkuperäiset toimivat aina, kun ei ole sellaista rahastuksen tuntuakaan vaan tulee oikeasti sellainen fiilis, että nämä ovat syntyneet enemmänkin kokeilumielellä ja rakkaudella.
Voi tavaton kun siitä on aikaa kun tämän olen viimeksi katsonut. Ensimmäistä kertaa siis näin tämän uudelleen muokatun edition. Tarina nyt pääpiirteissään oli tuttu, mutta kovin vähän yksityiskohtia enää muistin. En edes tiedä mikä oli uutta, mikä vanhaa. No, vähän oli elokuvan lumo päässyt vuosien saatossa väljähtymään. Efektit, jotka aikoinaan vaikuttivat huimilta ovat jääneet myöhempien saavutusten varjoon. Silti seikkailu prinsessoineen oli pohjimmiltaan harmiton; kolme tähteä tulee, vähintään vanhojen aikojen takia jos ei muuten.
Ei tää nyt niin maaginen ollut mitä monet sci-fi fanit hehkuttavat. Itekin kyllä tykkään avaruus sci-fi leffoista joten siinä mielessä jaksoin ihan hyvävireisenä seurata tapahtumia.
Erikoistehosteista pakko antaa plussaa, olivat hyvin tehty näin vanhaksi leffaksi, tais olla pienoismallejakin paljon käytössä? Laadukkaita kuitenkin!
Prinsessa Leijaksi oli valittu ärsyttävän luuseri nainen. Miten tuollainen muka voi johtaa kapinallisjoukkoja? Sen naamasta näki, että se on kaikkien tossun alla, epävarma itsestään ja ympäristöstään. Kunnon kapinaliiderillä on itsevarmuutta ja asennetta, ne myös näkyvät naamasta, jos niitä on.
Sitten tää Harrison FOrdin pehmokaveri, huohh, mua iljetti sen olemus, tai puistatti tai oksetti, miten sitä voi kuvata, olis tehny mieli päästä hakkaamaan siitä karvat pihalle... mattopiiskalla. Jokin siinä ei miellyttänyt kerta kaikkiaan :-D
R2D2 oli älykkäästi keksitty, vaikkei se omannut läheskään ihmismäisiä piirteitä, niin se oli söpö koko olemuksessaan, varsinkin niissä tärisevissä paniikki piipityskohtauksissaan :-D
Toki joissakin kohti loisti aika pahasti tietokone-efektittömyys, mut ei se nyt kovin paljoa haitannut, enemmänkin naureskelin niille huvittuneena, kelailin pari kohtausta moneenkin kertaa uudestaan :-D
Annan 8. itteä ei täysin miellytä tollanen 2. maa-avaruussivilisaatio juttu jossain toisella laitaa maailmankaikkeutta, vai oliks se galaksia, jossa sitten vielä käydään avaruussotaa... kröhh, jotain kehittävämpää kiitos...
Katoin muuten ekan kerran elämässäni tämän just äsken! :-D
