Kolmella lauseella pohjustetaan maailma. Hyvillä näyttelijöillä rakennetaan onnistuneet henkilöhahmot. Erinomaisella musiikilla luodaan tunnelma. Harvoin minä pystyn samaistumaan naispuoliseen henkilöhahmoon.

Monessa kohtaa oli lainattu Ihmisten pojista, mutta täytyy silti todeta, että scifin valtikka on edelleenkin Britanniassa.

Elokuva jossa ei tapahdu juuri mitään, mutta joka vangitsee silti ruudun ääreen. Näyttelijät olivat hyviä, etenkin Carey Mulligan oli vakuuttava. Surullisen melankolinen rakkaustarina, jota ei ole pilattu amerikkalaisella siirapilla.

Vähän samanlaista teemaa käsiteltiin kuin elokuvassa The Island, mutta täysin eri tavalla. Tyylikkäämpihän tämä elokuva näistä kahdesta oli, mutta tarina oli niin lohduttoman traaginen että en kertakaikkiaan voi antaa enempää pisteitä.