Tekijöillä on selvästi ollut hauskaa tätä tehdessään. Hillin ja Tatumin näyttely perustuu selvästi improvisaatioon ja yhteisiin kemioihin. Elokuvassa on hyviä kohtauksia ja mahtavia vitsejä, mutta se on juonenkuljetukseltaan varsin päätön ja epätasainen. Ensimmäinen elokuva oli ehjä toimintakomedia, tulevaisuudessa luultavasti Tappavien aseiden kaltaisessa klassikkoasemassa. Tämä jatko-osa porskuttaa ylpeästi ja itsetietoisesti sen maineella. Kyllähän siitä hupia riittää ja filmiä vahtaa loppuun asti intensiivisellä mielenkiinnolla, mutta mistään ehjästä, kestävästä tai poikkeuksellisesta elokuvaviihteestä ei ole kyse. Mutta joskus tämä riittää. Lukuisia mahdollisia jatko-osia odotellessa.
