Sergio Leonen klassikko-elokuva. Tässä toimii kaikki, Morricone hoitaa jälleen musiikkipuolen tyylikkäästi. Alkukrediititkin on todella kekseliäästi toteutettu.

Erinomaisen tyylikäs leffa. Kaikilta muilta osin parempi kuin Hyvät, Pahat ja Rumat paitsi soundtrackiltaan, mikä sekään ei tässä ollut lainkaan huono.

Morricone, Fonda, Bronson, Cardinale, Robards, Leone. Siinä muutama nimi, joiden taakse kätkeytyy kaunis tarina unelmien täyttämästä korruptoituneesta Lännestä ja salaperäisestä kostajasta. Kaikkien aikojen parhaimpia elokuvia tämäkin.

Monimuotoinen ja hitaansorttisella tempolla esitetty tarina jossa monesti jäätiin hehkuttelemaan tilanteen tunnelmilla tarkoitti pitkää, vähän liiankin pitkää, elokuvaa. Naisella oli 1960-luvun ripsivärit, ja nykyajan tasa-arvoihmisillä olisi varmasti huomautettavaa elokuvan naiskuvasta.

Ainoa näkemäni elokuva, jossa huuliharpun soitto on dubattu.

Miehistä oopperaa miehille. Elokuva, jonka äärellä miehetkin voivat itkeä. Äärimmäisen suositeltava elokuva niille, jotka luulevat Tarantinon olevan herra originaalisuus.

Leonen eeppinen joutsenlaulu lännenelokuvalle. Upea näyttelijäkaarti ja Morriconen jumalaiset sävelet pulttaavat kokemuksen selkäytimeen pysyvästi.

Tuli kyllä mullekkin mieleen, että hakkaa Kill Billin mennen tullen, vaikka sekin oli hyvä raina.

Paras western ikinä, piste! Tämä on lännenoopperaa, jos mikä. Leonen paras elokuva. Kuuluu jokaisen nähdä!

Täydellisyyttä hipova länkkäri ja sen ohjaus, mut surkea suomenkielinen nimi :) Jäi päähän soimaan noi hassut musiikit :)

Onhan se tämäkin kieltämättä klassikko, mutta arvotan silti esimerkiksi Hyvät, pahat ja rumat tämän edelle. Musiikki saattoi kyllä kuitenkin olla tässä toimivampaa, tuli ihan kylmiä väreitä, kun elokuvan teema pärähti ensimmäistä kertaa soimaan...