Perinteisessä lännenelokuvassa naisille on jaettu korkeintaan sivurooleja, mutta tällä kerralla elokuvassa on kaksi vahvaa naispääosaa. Naiset eivät myöskään jää odottamaan miesten päätöksiä, joka sekin on moderni tuulahdus 50-luvun amerikkalaisessa westernissä.
Perinteitä kunnioittaen elokuvan alkupuoli on tunnelman virittelyä ilmassa painostavana leijuvaan tulevaan välienselvittelyyn. Tylsää täytettä elokuvassa ei ole, vaan koko ajan mennään tiukasti eteenpäin kohti määränpäätä.
Johnny Guitar on tavallista parempi lännenelokuva, etenkin loppukohtaus Peggy Leen laulaessa leffan tunnuskappaletta, on tunteita herättävä ja hieno. Teos kuuluu ehdottomasti lännenelokuvien ystävien leffasivistykseen, mutta tavallista tuoreemman otteensa vuoksi tästä nauttivat muutkin katsojat.
Perinteitä kunnioittaen elokuvan alkupuoli on tunnelman virittelyä ilmassa painostavana leijuvaan tulevaan välienselvittelyyn. Tylsää täytettä elokuvassa ei ole, vaan koko ajan mennään tiukasti eteenpäin kohti määränpäätä.
Johnny Guitar on tavallista parempi lännenelokuva, etenkin loppukohtaus Peggy Leen laulaessa leffan tunnuskappaletta, on tunteita herättävä ja hieno. Teos kuuluu ehdottomasti lännenelokuvien ystävien leffasivistykseen, mutta tavallista tuoreemman otteensa vuoksi tästä nauttivat muutkin katsojat.