Hohhoi. Onhan Angelina suht "laitettu" mimmi mutta elokuva ei hirveästi napannut siltikään. Muutama hieno stuntti.

Varmaankin olen kieroutunut mieli, sillä minä pidin tästä elokuvasta. Heti ensimmäisestä hetkestä lähtien. Musiikki sai aikaan kylmiä väreitä selkäpiissä, siinä oli jotakin hyvin seikkailuelokuvamaista. Tuntui sopivan täydellisesti elokuvaan.

Myönnetään, että tarina on vähän hoopo ja kohtaukset vaikuttivat irrallisilta, mutta mutta... Jokin tässä silti oli niin hianoa, että nappasi minut mukaansa. Asiaan vaikutti varmasti innostukseni peleistä.Mutta miten selitetään kaverini ihastumisen leffoihin, vaikka hän ei ole pelannut yhden yhtä peliä?

Jo ensimmäisen leffan kohdalla olin sitä mieltä, että Angelina Jolie on valkokankaan ainoa oikea Lara Croft. Hirmuisesti vain harmittaa letin unhoittaminen. Miksi ponnari on muka kivempi?

Myöskin turhat entinen, ehkä tulevakin poikaystävä -maalailut olisi voinut jättää pois. Lady Crofthan on itsenäinen nainen, eikä sellainen kaipaa miestä rinnalleen.

Luulen, että Elämän lähde teki sen, mihin harva jatko-osa ei ole kyennyt: Se oli parempi kuin edeltäjänsä. Sitä en tiedä, onko se kovinkaan suuri saavutus.

Leffasta näki, että siihen oli poltettu jonkin verran rahaa, mutta olisi silti kannattanut jättää muutama efekti tekemättä ja palkata sillä rahalla kunnon käsikirjoittaja. Selvin päin varsin tuskallinen kokemus.

Ensinmäinen kerta kun näen (kuulen) hain murisevan. En toisaalta ole koskaan nähnyt (kuullut) haita livenä, joten mistä sitä ikinä tietää.

Muutenkin todella loistava elokuva.

Turha.

Huulet olivat elokuvan pääosassa. Mikä ei ole hyvä asia. Kaksi pistettä sen takia, että "haita turpaan"-kohtaus oli niin huvittava, muuten vain yksi.

Puhki kulunutta tavaraa.
Ei mitään uutta.
Ei mitään katsottavaa.
Ennen nukkumaan menemistä voisi olla ideaa katsoa tälläinen.
Pari kertaa sai hymähtää.

ainiin ja DVD boxin kannessa luki jotain "parempi kuin ensimmäinen ja blaa blaa" =D