Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjoista Miniä on tullut luettua, joten leffa meni vääjäämättä vertaillessa siihen. Vähän oudot valinnat oli kirjasta otettu, mutta juonellisesti homma toimi kohtuullisesti. Kertojaääni on itselle ollut aina vähän punainen vaate, joka kielii laiskasta sovituksesta kuvaformaattiin, ja tässä sitä oli paljon. Kaiken kukkuraksi se oli tarpeetonta, hahmon olisi ihan hyvin voinut esitellä kohtausten avulla paljon paremmin. Musiikkivalinnat oli kanssa välillä suorastaan käsittämättömät. Komediallisen kohtauksen taustalla raikasi dramaattinen soitanta jne. Sääli sinänsä, sama leffa paremmalla ohjauksella ja leikkauksella olisi ollut ihan hyvä.
Itse juoni ei kyllä kummoinenkaan ollut, mutta se ei ehkä ollutkaan tämän elokuvan juttu. Sillä päähenkilöllä riitti elämänasennetta vaikka heikommille jakaa. Siitä seurasi törmäyksiä muun maailman kanssa, eli jopa runsaasti hauskaa katsottavaa. Kyllä sitä meilläkin osataan.
