Pääosin elokuva oli vankkaa kuutosta, mutta loppu oli onnistunut ja jopa tunnelmallinen. Vähän sitä elokuvan aikana kyllä mietti, että mitenkähän tässä vielä käy.

Kelpo länkkäri. Tarinassa oli (juuri ja juuri) riittävästi omaleimaisuutta ja se eteni tasaiseen hitaasti tihentyvään tahtiin. Loppuratkaisussa oli jonkin verran yllätyksellisyyttä. Mutta varsinaisesti se oli Russel Crowe joka karismaattisena roistohahmona nosti tämän jutun tavanomaisuuden yläpuolelle.

Miesromanttinen peruslänkkäri jossa kiperät ammuskelutilanteet seuraavat toisiaan kujanjuoksun ohessa ja aina niistä selvitään kuin ihmeen kaupalla. Ja lopussa vielä kristillinen hyvyyskin kaivetaan ihmisestä esiin. Ziises.