Mitäänsanomaton ja pitkäveteinen elokuva.

Leffa sinänsä nätti ja hyvin tehty, näyttelijätkin ihan pätevän oloisia. Leffasta kuitenkin puuttui se jokin. Typerästi juoni pomppi eikä siitä oikein tuntunut saavan millään kiinni. Loppu varsinkin tympäännytti suuresti.

Elokuva kuin leivos, silmien jälkiruokaa. Upeita pukuja, uskomattomia ruoka-annoksia ja miljöönä Versailles. Marie Antoinette -entusiastit saavat tästä varmasti eniten irti.

Itse olisin vielä enemmän kärjistänyt Marie Antoinetten huikentelevaista luonnetta; paljon mielenkiintoista hänen elämästään oli karsittu. Coppola tosin teki oikein leikatessaan loppuratkaisun aika yllättävästi. Kaikkihan tietävät, mitä kuningasparille tapahtui. Sillä ei tarvitse erikseen mässäillä.

Mielenkiintoista oli myös, että elokuva sijoittuu pelkästään hoviin. Kansalaisten reaktioita ei näytetä kuin vasta lopussa. Katsojalle ei siis oikeastaan kerrota, miten suuri ristiriita hovin ja kansan välillä vallitsi.

Kaunis, rohkea, hieman absurdi ja ennakkoluuloton elokuva. Kirsten Dunst sopi teinikuningattaren rooliin paremmin kuin hyvin.

Nykyaikaisen musiikin käyttäminen historiallisessa elokuvassa on vähintäänkin riskaabelia. Tässäkään se ei toiminut kuin paikoin. Alkutekstien ajan luulin, että elokuva onkin teinikomedia. Parhaiten toimivat post-rockin kaltaiset maisemalliset musiikit.

Elokuvan rytmitys on myös tavallisuudesta poikkeava, mikä vaikeuttaa tunnelman muodostumista. Kirsten Dunst on toki viehättävä, mutta ei kuitenkaan loistanut roolissaan. Ei häntä silti huonoksikaan voi haukkua.

Olisi jännä tietää, olisinko katsonut tätä eri tavalla tietäen etukäteen, että tämä on Sofia Coppolan ohjaus.

Ihan toimivasti ja omaan tyyliinsä Sofia Coppola esitti Ranskan viimeisen ancient regime -kuningattaren elämän huippukohdat. Nostan peukkua ohjaajan rohkeammillekin valinnoille, vaikka aivan kaikesta en pitänytkään. Kirsten Dunst hoiti pääosansa hyvin, ja kyllä muutkin selvisivät osistaan kunnialla.