Jos vertaa vanhempiin samantyyppisiin elokuviin, on jotain asioita tehty tässä paremmin ja jotain huonommin. Visuaalisuus ja yleinen ilme on näyttävämpi, mutta tarinankerronta hieman ontuvampaa (saattoi johtua tekstityksistäkin).

Tässä on vähän samantyyppisiä aineksia genren suhteen kuin vaikkapa Eastwoodin Armottomissa suhteessa westerneihin. Kungfu-genre on muutenkin uudistunut edukseen ja nykymuodossaan niitä katselee varsin mielellään vaikka sapelinkalistelu ei muuten niin kiinnostaisikaan.

Leffa perustuu kiinalasen wushu-mestarin Huo Yuan Jia:n elämään ja aikaansaannoksiin, joista ei paljon hajua muuten ole. Liikkeen estetiikkaa ja itämaista mielen mystiikkaa sotketaan kuitenkin varsin mukavalla tavalla yhteen ja siinä sivussa sivalletaan länsimaista elämäntyyliäkin aivan ansaitusti. Perinteiseen tapaan visuaalinen toteutus on huippuluokkaa.

Alku oli pelkkää muksimista, mutta alkoi sieltä sitten sitä elämäntarinaa ja -tragediaakin löytymään. Näiden lisäksi jonkin verran myös patrioottisia painotuksia. Ulkoiset puitteet olivat kohdallaan.